Synkkiä varjoja vanhasta maailmasta

• Bram Stoker: Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia. Suom. Inkeri Koskinen. Tammi 2012. 201 s.

Bram Stoker (1847–1912) muistetaan Draculasta (1897). Lukemattomiin tulkintoihin inspiroineen teoksen lisäksi irlantilainen kirjailija työsti useita muita, aikanaan kohtalaisen suosittuja mutta sittemmin unohdettuja romaaneja.

Tuotantoon kuuluu lisäksi novelleja, jotka peilasivat yhtä lailla romantiikan ajan maailmankuvaa kuin Stokeria kiehtonutta goottikauhua.

Niistä on nyt julkaistu valikoima Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia. Sen kokosi Stokerin suunnitelman mukaisesti hänen vaimonsa Florence Stoker, ja teos Dracula’s Guest and Other Weird Stories ilmestyi alun perin kaksi vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen 1914.

Goottilainen tyylisuunta ammensi monista lähteistä. Kansansadut, myytit ja taikausko olivat tarinoiden keskeisiä elementtejä, kun usein nuori päähenkilö seikkaili oudoilla seuduilla. 1800-luvun yläluokan tapakulttuuriin kuuluneet laajat kiertomatkat erilaisiin kulttuurikohteisiin, siirtomaakausi sekä kiinnostus ihmismielen tutkimukseen loivat ilmaisulle vankat puitteet.

Vaikka kertomukset sijoittuivat toistuvasti muille maille, suurin outous koettiin pään sisällä – tapahtumat ja niiden vaikutus kertojaan olivat tarinoiden ydintä.

Ajan kuva

Tuoreeltaan sanomalehdissä julkaistuissa teksteissä on samaa kohtalonomaisuuden tuntua kuin kirjailijan hyvin tunteman ja myös arvostaman Edgar Allan Poen novelleissa.

Stoker osasi luoda tiheitä tunnelmia ja kuvata maailmaansa äärimmäisen visuaalisesti. Esimerkiksi Nürnbergiin sijoittuva Squaw ja ikiaikaisista sukuriidoista synkän vireensä ammentava Kasvavan kullan salaisuus ovat vangitsevia tarinoita.

Abel Behennan paluu ammentaa puolestaan raamatullisesta veljesvihasta – saman naisen lumoamat kilpakosijat ajautuvat erilleen lapsuudesta saakka tuntemastaan yhteydestä huolimatta. Suurten tutkimusmatkojen tuntua voi vuorostaan aistia Rottien hautajaisista, jossa nuori mies kirjaimellisesti sukeltaa vihamieliseen lumpunkerääjien maailmaan.

Aina ja kaikki ei mennyt Stokerillakaan nappiin. Romantiikan ja goottikauhun kohtaaminen tyssää ensin mainitun ajanhengen vaatimuksiin Mustalaisennustuksessa. Tuomarin talo taas on taitavasti rakennettu mutta kertomuksena epäuskottava, kun kunnianhimoisen opiskelijan sisäiset demonit eivät vakuuta lukijaa.

Vastaavasti niminovelli on oletettavasti jätetty pois Draculasta. Tekstistä ilmenee miksi. Idea itsetietoisen englantilaisen kohtaamista pimeistä voimista Münchenin takamailla on kiinnostava ja niveltyy pääteoksen matkajaksoon. Se jää kuitenkin luonnokseksi hautanäkymineen, ulvovine susineen ja täpärine pelastumisineen ja olisi sellaisenaan vienyt tehoa Jonathan Harkerin ja Draculan varsinaiselta kohtaamiselta.

Yhteys ympäristöön

Yhdeksän tarinaa muodostavat kokonaisuuden, josta aistii kirjoittajan hallitsevan muotonsa ja maailmansa. Teksti on pääosin vahvaa peilatessaan niin syntyaikaansa kuin Stokerin laajaa yleissivistystä.

Esimerkiksi nimettyihin kaupunkeihin sijoittuvista tarinoista hahmottuu menneen maailman eläviä miljöitä ihmisineen, tapoineen ja tottumuksineen. Varsinkin Nürnberg ja Pariisi avautuvat tässä muodossa aivan uudella tavalla.

Samalla Stokerin tyyli koukuttaa saaden lukijan kiinnostumaan henkilöiden kohtaloista – jopa silloin, kun romanttinen reunus sokeroi käänteisiin äiteliä sävyjä.

Ansiokas on myös itse julkaisu. Esipuheessaan suomentaja Inkeri Koskinen taustoittaa Bram Stokerin vaiheet ja kirjailijanuran moniulotteisesti. Analyysi kytkee kirjailijan ympäristöönsä avaten ohessa alan traditiota – Stokerista löytyy luonteva yhteys Poen ohella Arthur Conan Doylen kaltaisiin aikalaisiin.

Novellikokoelman julkaisu muistuttaa samalla lähestyvästä merkkipäivästä. Huhtikuun 20. päivä tulee kuluneeksi sata vuotta Stokerin kuolemasta.

MATTI KOMULAINEN

Bram Stoker muistetaan Draculasta.
Bram Stoker muistetaan Draculasta.