Kirja-arvio: Tervetuloa Zetterman!

Jari Salonen: Kuokkavieraat.

Otava. 368 s.

Lauttalan pikkukaupungissa tapahtuu morsiamenryöstö. Rikas perijätär kidnapataan, lunnasvaatimus on 10 miljoonaa. Pian tapahtuu myös raaka kaksoismurha. Kolmas uhri, nuori mies, jää eloon vakavasti loukkaantuneena.

Turkulainen Jari Salonen tuo suomalaiseen dekkarikirjallisuuteen uuden mielenkiintoisen hahmon, Jukka Zettermanin. Kuokkavieraat-romaanin päähenkilö on Keskusrikospoliisissa sivuraiteille ajautunut komisario, joka saapuu Lauttalaan tutkimaan vähäpätöistä murtosarjaa, mutta kiinnostuu pian myös kahdesta vakavammasta rikoksesta.

Kirja alkaa vauhdikkaasti, mutta sitten tahti hidastuu. Salonen yhdistää rikosromaanissaan kaksi koulukuntaa: komisario Palmun juonikeskeisyyden ja Wallanderin sympaattisen psykologisoinnin. Sekoitus toimii, Kuokkavieraat on samalla leppoisaa ja koukuttavaa luettavaa.

Romaanista puuttuu nykykirjallisuudelle tyypillinen kiihkeä rytmi. Tapahtumat etenevät päivä kerrallaan. Zettermanille jätetään aikaa pohtia elämäntilannettaan, kiroilla huonosti käynnistyvää autorotiskaansa ja luukuttaa radiosta kotimaista iskelmää. Kiireettömyys on osa Zettermanin persoonaa: edessä siintävät eläkevuodet ja mies yllättää itsensä puhumassa itselleen. Zetterman onkin tervetullut lisä suomalaiseen dekkarikuvastoon, hahmo on samanaikaisesti romanttinen ja kovaksikeitetty.

Salonen ei myöskään sorru nykyaikaiselle rikoskirjallisuudelle niin tuttuun inhorealismiin. Vaikka romaanissa kuvattu kaksoismurha onkin kolkko, kirjailija ei mässäile väkivallalla. Näin dekkari istuu hyvin sellaisenkin lukijan käteen, joka haluaa suojella mielikuvitustaan kaikkein karmaisevimmilta kauhukuvilta.

Zettermanista on tulossa kirjasarja, jonka Kuokkavieraat aloittaa. Debyytti on lupaava ja mielenkiinto keskushenkilöön jäi itämään. Romaanin ainoa ongelma löytyy sen juonirakenteesta, jonka ainakin kokenut rikoskirjallisuuden ystävä ratkaisee paljon ennen kuin sympaattinen komisario.

Esa Silander