Kirja-arvio: Monien kiistojen mies

Nyt 80-vuotias Hannu Salama oli jo 1950-luvulla varma, että hän haluaa kirjailijaksi. Läpimurto tapahtui neljännellä kirjalla. Juhannustanssit-romaanista nousi käänteentekevä kohu Suomen 1900-luvun kulttuurihistoriassa.

Milla Peltonen: Paperilla seisova perkele – Hannu Salaman elämä ja kirjat.

Into. 442 s.

Hannu Salama on lähes kaikissa kaunokirjallisissa teksteissään käyttänyt aineksinaan omaa elämäkertaa ja lähipiirin henkilöiden kokemuksia. Mutta Salama ei tietenkään ole jäljentänyt näitä aineksia suoraan eikä toistanut tapahtumia orjallisesti.

Juuri tämä Salaman tuotannon keskeisin piirre tekee varsinaisen elämäkerran kirjoittamisen poikkeuksellisen vaativaksi ja jännittäväksi. Milla Peltonen onnistuu mainiosti. Paperilla seisova perkele on antoisaa luettavaa sekä niille, jotka tuntevat Salaman koko tuotannon hyvin, että niille, jotka ovat perehtyneet vain osaan hänen monilukuisista kirjoistaan.

Kahdeksan vuotta sitten Milla Peltonen väitteli Turun yliopistossa Salaman Siinä näkijä missä tekijä -romaanista ja massiivisesta Finlandia-sarjasta. Hän on vuosien varrella keskustellut Salaman kanssa usein ja perusteellisesti; siksi tuore elämäkerta limittää nyt tutkijan syvällisiä analyyseja ja havaintoja sekä Salaman omia kommentteja ja arvioita.

Moni lukija pitänee Pispalan-eeposta Siinä näkijä missä tekijä Salaman tuotannon pääteoksena, ainakin varhaistuotannon. Salaman oma kanta on vuoden 1972 jälkeen muuttunut. Teoksen kokonaisuutta hän yhtä kaikki arvostaa, ja kokonaisuus vastaa "maailmankuvaa tai maailmantunnetta taikka käsitystä siitä".

Peltonen toteaa ykskantaan, että suomalaisessa kirjallisuushistoriassa Siinä näkijä missä tekijä on ehdoton merkkiteos. Se on saavutus sekä työväenkirjallisuuden perinteessä että kotimaisen realistisen romaanin yleisessä kehityksessä. Peltonen tähdentää, että tämä Salaman romaani on toiminut esikuvana monelle aikalais- ja myöhemmälle kirjailijalle, jotka luopuivat kaikentietävästä kertojasta ja aikajärjestystä noudattavasta romaanirakenteesta.

Pispalan-eepos merkitsi kirjallisen ilmaisun uudistumista, ja koko 1970-luvun suomalainen sanataide osoittautui vähin erin monenkirjavaksi toisin kuin joskus on haluttu myöntää.

"Saisin asioita ristivaloon; toinen puhuisi toisensa jaksot puhtaaksi", nuori Salama oli ennakoinut eräässä varhaisemmassa tekstissään.

Paperilla seisova perkele ei luo ylistävää kuvaa Salamasta sen paremmin ihmisenä kuin kirjailijana. Henkilökohtaisen elämän ja ihmissuhteiden karikot tulevat armotta ja rehellisesti esiin; lainaukset Salaman päiväkirjoista (jotka tosin eräältä pahimman alkoholismin kaudelta ovat kateissa) ryydittävät Peltosen tekstiä, joka etenee kirjasta kirjaan koko tuotannon ajalta.

Kriittisyyttä ei puutu myöskään eräiden välitöiksi osoittautuneiden teosten käsittelystä. Kaikkein suorasukaisimmin luonnehditaan niitä kolmea dekkaria, jotka Salama julkaisi salanimellä Aki Rautala. Jos kysymys oli parodioinnista, tulokset eivät vastanneet tavoitteita.

Vastaavasti Peltonen esittää myös positiivisia uudelleenarvioita. Erityisen merkittävää on, että avoimesti kiittävän arvion saa science fiction -pienoisromaani Amos ja saarelaiset (1987). Se oli tyystin toisenlaista Salamaa kuin mihin oli totuttu: tiivistä, hiottua, rakenteeltaan pelkistettyä ilmaisua, josta puuttui hänelle muuten niin tyypillinen rajuus, vuolaus ja ronskius.

Juhannustanssien 1960-luvulla nostattamasta jumalanpilkkaoikeudenkäynnistä on vuosikymmenten varrella kirjoitettu niin paljon, että tästä aihepiiristä Milla Peltosen teos ei tuo esiin mitään suoranaisesti uutta. Olisin kuitenkin toivonut, että hän olisi käyttänyt lähteenä Juha Sepon monumentaalista elämäkertateosta arkkipiispa Martti Simojoesta, samoin Simojoen sisaren muistelmakirjaa. Niissä on kiteytetty monia niistä asioista, jotka on syytä tietää 1960-luvun Salama-sotaa arvioitaessa.

Jouko Grönholm

TS/Mikael Rydenfelt
Hannu Salama kuuluu koko suomalaisen kirjallisuushistorian kohutuimpiin tekijöihin.
Hannu Salama kuuluu koko suomalaisen kirjallisuushistorian kohutuimpiin tekijöihin.
Into/Nauska
Hannu Salamasta väitellyt Milla Peltonen jatkaa suosikkiaiheensa parissa.
Hannu Salamasta väitellyt Milla Peltonen jatkaa suosikkiaiheensa parissa.

3 poimintaa

Kriittistä elämäkertaa

1 Hannu Salama on lähes aina käyttänyt kirjojensa aineksina omaa elämäänsä ja lähipiirin henkilöiden kokemuksia.

2 Siinä näkijä missä tekijä on merkkiteos kotimaisen romaanitaiteen perinteessä.

3 Milla Peltonen luo Salamasta kokonaisvaltaisen kuvan, josta ei puutu kriittisiä luonnehdintoja.