Kirja-arvostelut

Lauluja hengen ja
aistien ravistuksista

Antti Nylén  on tehnyt  suururakan Baudelairen teoksen  suomeksi  tulkitsemisessa.
Antti Nylén on tehnyt suururakan Baudelairen teoksen suomeksi tulkitsemisessa.

• Charles Baudelaire: Pahan kukat. Suom. Antti Nylén. Sammakko 2011. 495 s.

Charles Baudelairen (1821–1867) Les Fleurs du mal (1857) kuuluu niihin maailmankirjallisuuden mestariteoksiin, joista lienee sanottu jo kaikki mahdollinen. Aikoinaan raastupaan ja sakkotuomioon johtanut turmiollisten säkeiden pandoran lipas on yhä edelleen ilmaisuvimmassaan ehtymätön klassikko ja modernien runouskäsitysten kihisevä katalysaattori.

Antti Nylénin kuusivuotisen käännöstyön tuloksena Pahan kukat saa vihdoin suomenkielisen hahmon lyhentämättömänä, Baudelairen alkuperäiskompositiota vastaavana versiona.

Teoksen ytimessä kuplii inhimillisen tunneskaalan pidäkkeetön retostelu. Nautinnon, kauneuden, himon ja tuskan kuorruttamat säerakkulat tihkuvat dekadenssin tahmeaa, julkisen ja yksityisen välisen rajan röyhkeästi ylittävää visvaa. Kiihkeä ja latautunut runopuhe vuodattaa koreilematta framille ihmisapinan sisuskalujen valovoimaisen pimeyden.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Säehekuman vastapainona toimii joukko viileämpiä ja etäisempiä, symbolien voiman varaan rakentuvia runoja. Baudelaire pääteoksineen on perinteisesti tulkittu avaintekijäksi lyriikan symbolismin syntyhistoriassa.

Kokoelman kuuluisassa runossa ”Luonto on temppeli, jossa / elävät pylväät / sanoja tapailevat. / Metsissä ihmistä / tarkkailevat symbolien tutut kasvot. /---/ Ne ovat lauluja hengen ja aistien ravistuksista.”

Radikaali tulkinta

Nykylukijan näkökulmasta rappioromanttisen vuodatuksen ja hetkittäin viileämmän symbolistisen runoaineksen välinen rajankäynti voi vaikuttaa jopa ristiriitaiselta. Tällainen tulkinta on jälkiviisastelevana toki sopimaton, Baudelairen teos kun edustaa sekä romanttisen säeilmaisun laki- että murtumispistettä.

Kokoelman kirjallisuushistoriallinen merkitys perustuu juuri tyylikausien rajalla tasapainoiluun, romanttinen kallistuu kohti symbolistista ja samalla jo orastavan modernia runoilmaisua.

Turkulaisen Sammakon kustantamassa prameassa niteessä pääsee oikeuksiinsa alkuteoksen sinfonisen voimakkaana hahmottuva kokonaisrakenne, aihetason laajat ja verkkaiset kaaret. Kokoelman otsikon suomalaislukijalle tutumpi kirjoitusasu Pahan kukkia on vaihtunut laitoksen kokonaisvaltaisuudesta vihjaavaan muotoon Pahan kukat.

Huomionarvoisen julkaisusta tekee lisäksi Nylénin radikaali suomennos. Ranskankielistä alkutekstiä runokäännösten rinnalla kuljettavasta kokonaisuudesta käy myös kieltä taitamattomalle lukijalle selväksi, että Nylén on ottanut työssään koko joukon muodollisia vapauksia. Kirjan kansilehdellä ilmaisun ”suomentanut” korvaa paljon puhuva sanapari ”suomeksi tulkinnut”.

Lyriikan juhlaa

Nylénin tulkinta pohjautuu neljä vuotta teoksen ensijulkaisun jälkeen, vuonna 1861, ilmestyneeseen laajennettuun laitokseen. Baudelairen tasainen ja mittaan sidottu säe on höllentynyt käännöksen myötä vapaarytmiseksi, teksti puhuu kirjaimellisesti ennenkokemattomalla voimalla.

Nylén perustelee ratkaisuaan sisällöllisillä tekijöillä, runojen hengen ja sävykkyyden korostamisella. Painotukset ovat perusteltuja ja työnjälki tyylikästä. Railakas, muodollista oikeaoppisuutta kaihtava tulkinta jakaa silti varmasti mielipiteitä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Jyrkkä ja teoreettisesti ongelmallinen eronteko muodon ja sisällön lokeroihin herättää epäilyksen, että mitallisen pesuveden mukana huuhtoutuu tavoittamattomiin myös osa runon syvintä olemusta. Toisaalta, kuten Nylén loppulauseessaan huomauttaa, vaatii runokäännös aina onnistuakseen tekijältään linjakkaita valintoja. Tekstisisältöihin keskittymistä ei oikein voi pahalla tahdollakaan rinnastaa pyrstö edellä puuhun kiipeämiseen.

Yhtä kaikki, Pahan kukkien 2000-luvulle päivitetty tulkinta on lukuekonomisesti arvioiden hienoa ja nautinnollista kieltä, lyriikan historiallista juhlaa. Liki 70-sivuiseksi paisuva yksityiskohtainen selitysosio kruunaa kokonaisuuden jättäen pääroolin kuitenkin itse säkeille, joiden ansiosta ”on maailma / hieman parempi paikka / eikä jokainen minuutti / paina aivan niin hirveästi.”

Charles Baudelaire
Charles Baudelaire