Kirja-arvio: Still life without life

Tiina Lehikoinen: Multa.

Poesia. 101 s.

Tiina Lehikoisen neljäs kaunokirjallinen teos kaivautuu syvälle olemassaolon aineellisen kiertokulun kerrostumiin. Multa prosessoi elämän ja kuoleman välistä vuorovaikutusta kaikista suunnistaan avoimeksi kehystetyn runoilmaisun voimalla.

Aiemmissa teoksissaan runon ja aforismin epäselvää raja-aluetta tutkinut Lehikoinen kirjoittaa tälläkin kertaa kiehtovan tunnustelevaa säettä. Vähäsanaisten, pidättyväisten tekstirivien väleihin jää alati runsaasti tyhjää tilaa, kuin kielellisiä aukkoja markkeeraamaan ilmaisun tarkoituksenmukaista epätarkkuutta. Kokoelman runokieli ei niinkään nimeä asioita, kuin ”takkuuntuu”, takertuu asioiden välisten suhteiden muuttuvaisuuteen.

Lehikoisen teos etenee avoimena, paikoin jopa luonnosmaisia piirteitä omaavana tekstinä. Kirjoituksen temaattinen ydinlanka punotaan kokoelman otsikossa tiivistyvän aineellisen ristiriidan ympärille. Multa hahmottuu runoissa yhtäältä elämää synnyttävänä hedelmällisenä alustana, toisaalta kuoleman väistämättömyydestä muistuttavana merkkinä: ”sipulin päälle tulee kaksi kertaa / sipulin korkeuden verran multaa, / ihmisen päälle multaa tulee vain metri / mutta ruumis katoaa kuoppaan”.

Mullan temaattista painokkuutta alleviivaa niin runojen sanastotasolla kuin kokoelman ilmiasussakin kertautuva mustan ja valkoisen välinen dynamiikka. Tyhjän tilan toisistaan erottamat säkeet hahmottuvat kirjan valkoisilla sivuilla kuin multaisina viiruina, ja kokoelman osastoja erottavat toisistaan pikimustat, lukemisen toviksi pysäyttävät välilehdet.

Elämän ja kuoleman välinen jännite paljastuu teoksen aihetasolla lopulta arkiseksi lähimmäisen ymmärtämisen metodiksi. Kokoelma yrittää runokielen keinoin asettua muistisairaan, kielellisesti tavoittamattomaksi etääntyneen asemaan. Teoksessa lähdetään ”tavoittelemaan olentoa, / josta on poistunut olo”. Runojen puheenomaisen, toimintojen jäljittelyksi nimetyn kielellisen tapailun kohteena on ”dementian runtelema lihasraunio, niin kaukainen / kukka ettei sen puhkeamista kuule”. Varsinkin kokoelman alkupuolen teksteissä kirjan sivuille kaivertuu näin monimerkityksinen, lukijalle vain satunnaisten yksityiskohtien varaan piirtyvä ”still life without life”.

Teoskokonaisuuden sulkee ilmaisullisesti kokoelman muusta aineksesta poikkeava, pidättyväisen tiiviin ilmaisun purskahduksenomaisella säeryöpyllä korvaava jakso. Rytmisesti kohosteinen, kimmoisasti sykähtelevä ja kielen äänteellisiä ominaisuuksia upeasti hyödyntävä osio kirjoittaa tekstuaalista elinvoimaa keskelle kuoleman mullanmustaa syvyyttä.

Lehikoisen teos hahmottuu lohduttomana mutta samalla lämminhenkisenä etäisyyksien, kohtaamisen ja kaipauksen runoutena. Maailman materiaaliset faktat ja runoilmaisun tapaileva, ounasteleva ominaislaatu kirjoittuvat kokoelmassa tiiviiksi, joskin aukkoja täyteen puhkotuksi hiljaiseksi tekstikimpuksi. Multa on puhutteleva, aukkoisuudessaankin tavattoman eheä ja koskettava runoteos, jonka mutkattoman kauniin ilmaisun soisi kernaasti löytävän lukijoita myös muista kuin intomielisimpien runoharrastajien joukoista.

Miikka Laihinen

Runoviikko

Tiina Lehikoinen esiintyy perjantaina 11.11. klo 20 alkavalla Kiihdytyskaistaklubilla Baarissa (Aurakatu 14). Ohjelmassa myös Ailu Valle, Joelle Taylor (UK), Harri Hertell, Marsalkka Kallas, Tapani Kinnunen, Juho Kuusi, Bahaulddin Rawi ja Eija Tammisto.

Poesia/Marko Niemi
Tiina Lehikoisen Multa on puhutteleva, aukkoisuudessaankin eheä ja koskettava runoteos.
Tiina Lehikoisen Multa on puhutteleva, aukkoisuudessaankin eheä ja koskettava runoteos.