Kirja-arvio: Ilman tyttäret

J.S.Meresmaa: Naakkamestari.

Robustos. 164 s.

Sari Peltoniemi: Taivazalan joutsen.

Kuvittanut Laura Haapamäki. Tammi. 238 s.

Mitättömältä vaikuttavan tytön nostaminen koko yhteisön pelastumisen kannalta merkittäväksi sankariksi on varsin tuttu ja turvallinen teema fantasiakirjallisuudessa. Siksi vaatiikin taitoa lähestyä asiaa tuoreesti.

Vuosi sitten J. S.Meresmaa voitti käsikirjoituksellaan Robustoksen pienoisromaanikilpailun. Nyt julkaistu Naakkamestari onkin siinä mielessä varsin kiinnostavaa fantasiaa, että se vie mukanaan menneisyyteen ja vielä Suomessa. Teos esittelee nimittäin steampunkin hengessä vaihtoehtohistoriaa 1900-luvun Tampereelta.

Pääosassa tarinan minä-kertojana on jalkapuoli huutolaistyttö, joka vapautuu ilkeästä isäntäperheestään ja selvittää sukunsa salaisuuden. Vaikka asetelmassa ei siis pohjimmiltaan ole mitään uutta, juoni onnistuu yllättämään toistuvasti. Onnellinen loppu ei olekaan itsestään selvää, kuten niin monessa fantasiatarinassa on asian laita.

Ehkä syynä on se, ettei Naakkamestaria ole kirjoitettu kovin nuorille lukijoille.

Myös uhkaavina lentelevät naakkaparvet, dialogeissa viljelty hämäläismurre ja vanhalla kirjakielellä toteutetut, koko ajan humoristisemmiksi käyvät Aamulehden uutispastissit tekevät ristiriitaisuudessaan vaikutuksen.

Sari Peltoniemen fantasiaromaani Taivazalan joutsen edustaa lajityyppinsä perinteisempää linjaa, mutta on myös tarkoitettu nuoremmille lukijoille. Teos avaa Avaimenkantaja-trilogian, joten todennäköisesti Kielisen kylän lapsista ja erityisesti Mirandasta, Olavista ja Veerasta kuullaan vastaisuudessa lisää.

Vaikka koulun rehtori on jo muuttunut pelottavaksi, lopullisesti kyläidyllin rauhan rikkoo kuin tyhjästä autiotaloon ilmestyvä nainen. Eläimet alkavat käyttäytyä omituisesti, monet kärsivät toistuvista painajaisista ja merkillinen tauti rikkoo ennen niin turvallisen kylän rutiinit.

Hiljakseen ja kaavamaisesti alkava tarina kasvaa kuin kasvaakin vauhdikkaaksi seikkailuksi pottereiden henkeen suojelijoineen ja muodonmuutoksineen. Mukavan lisän teokseen tuovat sen suomalais-ugrilaiset sävyt.

Kuvitus on toivottu lisä nuortenkirjoihinkin, mutta nyt sen osuus jää aika vaatimattomaksi.

Mari Viertola