Kirja-arvostelut

Kirja-arvio: Pakko olla täydellistä

Anna-Kaari Hakkarainen: Kristallipalatsi.

Tammi. 346 s.

Anna-Kaari Hakkarainen on kirjoittanut kiehtovan romaanin aikamme peiliin ja kameran linssiin addiktoituneesta yhteiskunnasta. Naistenlehdissä työskennellyt kirjailija on ammentanut paljon muoti- ja lifestyleblogeista kolmannessa romaanissaan Kristallipalatsi.

Teoksen nimettömäksi jäävä päähenkilö on työssään jumiutunut tutkija. Elämä rullaa harmaana, kunnes hän tapaa miehen, jonka vaimo pitää Suomen suosituinta muotiblogia. Tutkija jää koukkuun.

”Näytteleminen on todellisempaa kuin elämä”, näin sanoi Oscar Wilde ja samaa tuntuu hokevan koko sukupolvi aina tutkijoita myöten. Identiteetistä on tullut performatiivinen ja alati muuttuva, ja ihmiset säännöstelevät itsestään ja elämästään esiin parhaimman puolen sosiaalisessa mediassa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Teoksen toinen keskushenkilö Dora G. on esteetikko ja bloggaaja. Hän on riippuvainen tykkäyksistä ja lukijoiden suosionosoituksista. Kun hän saa kustantamosta tarjouksen kirjoittaa kirja, hän ryhtyy suunnittelemaan julkaisujuhlia: Teos on hänelle sivutuote, jota voi miettiä ”sitten joskus”. Hahmo on kärjistetty, mutta muotibloggaus on hyvä väline tarkastella uuden vuosituhannen mukanaan tuomaa ilmiötä.

Raja valheen ja totuuden välillä on himmentynyt ja muuttunut suorastaan irrelevantiksi. Lukijat eivät halua totuutta, he haluavat kauneutta ja ennen kaikkea hyvän tarinan. Samoin Dora, joka toteaa, että elämän pitää vähintään näyttää ”epätodelliselta ja arvokkaalta kuin loputtomat juhlat”.

Kauneus on mennyt liian pitkälle ja muuttuu Doralle kahleeksi. Pakko olla täydellistä, mieluiten koko ajan.

Esityskulttuuri ja alati lavalla oleminen tekee ihmisistä myös yltiöpäisen itsetietoisia. Ihminen ei enää tunne ja näe itseään sisältä käsin vaan ulkoa: ”hän otti kasvoilleen ilmeen: huulet hieman raollaan, kulmat koholla. Tämä nainen tietää mitä tahtoo.”

Teoksen jännite kasvaa varkain loppua kohden. On mielenkiintoista nähdä kuinka pitkälle bloggaaja on valmis menemään täydellisyyden tavoittelussaan. Suostuuko hän lopulta katsomaan peiliin ja tunnustamaan, että kaikki kauneus ja esitys on pakenemista?

Hienoinen huumori pilkistää äärimmäisyyksien takaa. Esimerkiksi päähenkilö saa blogeja seuratessaan tragikoomisesti huomata, ettei ole onnistunut edes elämisessä: ”Missä vaiheessa elämästä on tullut simulaatiota? (...) Miksi en ole ymmärtänyt tehdä elämästäni sellaista? Miksi olen vain elänyt sitä?”

Teoksen hieman sekava muoto ja väliin tyhjäkäynnille unohtuva tarina saa selityksensä päähenkilön suulla: ”kaikki todellinen tapahtuu sanojen välissä. (...) Siksi jätän paljon kertomatta.” Erityisesti osa Wilden matkoja kuvaavista kappaleista tuntuu täytteeltä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kristallipalatsi on älykäs tutkielma nykyajan kulttuurista, jossa (mieli)kuva on sisältöä tärkeämpi. Samalla se on mielenkiintoinen keskustelunavaus siitä mitä tapahtuu, kun asetamme photoshopatut kuvat ja tarinat edustamaan itseämme. Toivotaan että keskustelua myös syntyy.

Hyvä kirjallisuus auttaa ymmärtämään nykyaikaa ilmiöineen. Siinä mielessä Kristallipalatsi onnistuu.

Marissa Mehr

Tammi/Maria Moulud
Anna-Kaari Hakkarainen on kirjoittanut älykkään tutkielman nykyajasta, jossa mielikuva on sisältöä tärkeämpi
Anna-Kaari Hakkarainen on kirjoittanut älykkään tutkielman nykyajasta, jossa mielikuva on sisältöä tärkeämpi