TS Kirja

Teatteri-arvio: Onnenongintaa romanttisen komedian hengessä

Mirkku Merimaa
Kukat saavat osakseen niin hellyyttä kuin raivoakin, riippuen miessuhteiden naisessa (Netta Dahlberg) herättämistä tunteista.
Kukat saavat osakseen niin hellyyttä kuin raivoakin, riippuen miessuhteiden naisessa (Netta Dahlberg) herättämistä tunteista.

Linnateatteri: Tell me on a Sunday.

Musiikki Andrew Lloyd Webber, sanoitus Don Black, suomennos Mikko Koivusalo, ohjaus Janne Jämsä, puvustus Anniina Kuula, lavastus ja äänisuunnittelu Marko Korkeaniemi, valosuunnittelu Esa Näykki, maskeeraus ja kampaukset Iida-Maria Riihiluoma, ensi-ilta teatterisalissa 5.10.

Brittiläinen Andrew Lloyd Webber (s. 1948) on yksi suosikkisäveltäjistäni. Lloyd Webber tunnetaan muun muassa musikaaleistaan Jesus Chris Superstar, Evita, Cats ja Oopperan kummitus. 1979 kantaesitetty Tell me on a Sunday on romanttisen komedian hengessä yhdelle naiselle sävelletty laulumonologi.

Läpisävelletty pienoismusikaali kertoo tavallisesta englantilaistytöstä, joka saapuu Amerikkaan onneaan etsimään. Kerta toisensa jälkeen nuori nainen uskoo onnen löytyvän miessuhteista, jotka kuitenkin järjestäen tuottavat hänelle pettymyksen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Pidän kovasti Tell me on a Sundayn musiikkidramaturgiasta, joka vuoristoradan lailla kuljettaa kuulijan tapahtumasta ja tunnelmasta toiseen. Kepeästä romanttisuudesta voidaan äkkiarvaamatta singahtaa koomiseen teatraalisuuteen tai miltei vakavasti otettavaan dramatiikkaan.

Varioidut teemat – muun muassa Pyyhi tuo ilme pois, Minä puhun nyt ja Maailma ei lopu – rytmittävät kokonaisuutta jämäkästi ja tuottavat kuulijalle viehättävää tunnistamisen iloa.

Mikko Koivusalon napakasti suomentamat ja päivittämät sanoitukset sivaltavat yhtä sattuvasti kuin Don Blackin alkuperäissanatkin. Esimerkiksi Capped Teeth and Caesar Salad taipuu oivallisesti Hymyiksi ja raakaruoaksi – eikä biisin sanoituksesta ole unohdettu trendikästä nyhtökauraakaan.

Laulajana, lauluntekijänä ja coverbändi Run for Coverin solistina tunnettu Netta Dahlberg (s.1980) on mainio komedienne, mutta tulkitsee vivahteikkaasti myös tarinan traagisemmat sävyt.

Dahlbergin lauluääni taipuu hienosti kuulaisiin balladeihin, kuten nimikappaleessa Mielellään sunnuntaina. Huikeimmillaan Dahlberg silti on epätoivoisen aggression sävyttämissä episodeissa − ensimmäisellä puoliajalla esimerkiksi Hymyt ja raakaruuat sekä Mut uskomaan sait rakkautees −, joihin laulajan äänen seksikäs rock-käheys antaa värisyttävän säväyksen.

Monissa teatterimusiikin liemissä keitetty Kari Mäkiranta loihtii digitaalisesta flyygelistään tarinan tunnelmia mainiosti tukevan säestyksen. Mäkiranta myös taipuu vähäeleisesti mutta uskottavasti pieniin rooleihinsa, mikä synnyttää monologiseen esitykseen mukavasti dialogista ulottuvuutta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Skenografisesti esitys on vaatimaton. Vaaleanpunainen sohva, näyttämötilan taustalle ripustettu hapsuverho sekä flyygelin kansi laskutasona muodostavat yksinkertaisen lavastuksellisen triangelin.

Niukka tarpeisto – kuten matkalaukku, viinilasillinen ja leikkokukat – luo mukavasti toimintaa. Hahmon sinänsä hiukan laimeat asut vaihtuvat tiuhaan ja heijastelevat osuvasti kulloinkin meneillään olevaa miessuhdetta.

Romanttisessa kepeydessään ja pienimuotoisuudessaan Tell me on a Sunday ei oikeastaan poikkea suuresti Linnateatterin ohjelmistollisesta linjasta. Lloyd Webberin ihastuttavan musiikin ja karismaattisen Dahlbergin ansiota esityksessä on kuitenkin sellaista taiteellista intohimoa, joka teatterin viimeaikaisesta tarjonnasta on pitkälti jäänyt uupumaan.

Annina Karhu