Kirja-arvostelut

Tavoitteena toinen elämä kolmannessa maailmassa

Lionel Shriver on suorastaan pelottavan tarkkanäköinen kirjailija.
Lionel Shriver on suorastaan pelottavan tarkkanäköinen kirjailija.

• Lionel Shriver: Jonnekin pois. Suom. Seppo Raudaskoski. Avain 2011. 535 s.

”Mitä on pakattava mukaan, kun lähtee loppuiäkseen”, Shep Knacker kysyy Lionel Shriverin (s. 1957) uusimman romaanin alussa. Tässä vaiheessa Shepin sijoitustilin saldo on vielä mukavat 731 778,56 dollaria.

Shep on jo nuorukaisena päättänyt ensin ansaita paljon rahaa ja sen jälkeen muuttaa jonnekin kolmanteen maailmaan, missä kaikki on halpaa. Pitkään kaikki on sujunut suunnitelmien mukaan. Suoritettuaan opinnot New Yorkin teknillisessä korkeakoulussa Shep on pistänyt pystyyn menestyvän remonttifirman ja todellakin hankkinut sievoisen pesämunan.

Lopulta hän on valmis myymään firmansa ja toteuttamaan unelmansa. Hän myy yrityksensä miljoonalla dollarilla työntekijälleen. Tarkoituksenaan hänellä on ”viipyä yrityksessä kuukausi tai pari ja samalla pakata tavaroita, myydä perheen sekalainen omaisuus ja etsiä ainakin tilapäinen asunto Goasta.”

Vaimon epäröinti ja pojan opinnot kuitenkin viivästyttävät lähtöä. Väliaikaiseksi tarkoitettu tilanne venyy vuosiksi ja taas vuosiksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Haave
karkaa

Siedettyään liian pitkään öykkärimäisen pomonsa jatkuvaa kiusantekoa ja siivellä elelevän vaimonsa hangoittelua Shep päättää lähteä vaikka yksin. Hän ostaa menoliput Mosambikin Pembaan ja jopa ehtii ilmoittaa lähdöstään pomolleen – ennen kuin vaimo paljastaa sairastuneensa harvinaiseen mesotelioomaan, jotakuinkin varmasti tappavaan syöpään.

Shep joutuu nöyrtymään ja anelemaan pomoltaan työpaikkaansa, jotta ei menettäisi yrityksen sairausvakuutusta. Alkaa toivoton kamppailu tappavaa tautia vastaan. Ja kun Yhdysvalloissa eletään, kamppailu ei ole halpa.

Shriver kuvaa piinallisesti, kuinka Shepin rahat hupenevat vähä vähältä ja unelma Toisesta Elämästä karkaa saavuttamattomiin.

Niin kuin kaikki Shriverin romaanit, Jonnekin pois nappaa heti otteeseensa, eikä irrota ennen kuin reilut 500 sivua on kärsitty. Kyllä, kärsitty. Vaikka romaani on parasta, mitä olen tänä vuonna lukenut, lukukokemus on rankka. Hyväntahtoisen Shepin jatkuva uhrautuminen ja muiden itsekkyys raivostuttavat välillä niin, että tekee mieli paiskata kirja seinään.

Tarkkaa
analyysia

Shriverin musta huumori ja kirurgisen tarkka amerikkalaisen unelman analyysi tekevät lukukokemuksesta paitsi piinallisen, myös nautinnollisen.

Unelma toisesta elämästä on jo sinällään kutkuttava. ”Kolmannessa maailmassa oli käynnissä alennusmyynti: kaksi elämää yhden hinnalla”, Shep kiteyttää.

Luulenpa, että tuollainen tarjous kelpaisi aika monelle, jos vain pääomapuoli olisi kunnossa. Varsinkin jos – tai kun – todellisuus on tällainen: ”Minulla on varmaan neljäkymmentä eri salasanaa ja tunnuslukua verkkopankkeihin ja puhelimeen ja luottokorttiin ja nettiliittymiin, neljäkymmentä eri tilinumeroa, ja ne jos laskee yhteen niin siinä on koko meidän elämämme. Ja täällä on niin rumaa (...) pelkkää muovia ja metallia, räikeitä värejä jotka eivät sovi yhteen, ja kaikilla on kiire, siis mitä tekemään?”

Tilannetta ei helpota, että Shep kadottaa uskonsa ”isänmaallisuudeksi” kutsuttuun aivopesuohjelmaan, sellaiseen jossa sattumalta samaan paikkaan syntyneet ovelasti muutetaan aivottomaksi mutta vimmaiseksi huutosakiksi.”

Yhteiskunnallisen tarkkanäköisyytensä lisäksi Shriver häikäisee kyvyllään ratkoa maailman yhtälöistä vaikeinta, parisuhdetta. Avioliittoromaaninakin Jonnekin pois on niin pureva, että ihan pahaa tekee.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy