Kuolema pikkukaupunkilaisittain

• Pirjo Tuominen: Tuonelan joutsen. Tammi 2011. 383 s.

Erinomaisista satakuntalaisromaaneistaan tunnettu Pirjo Tuominen on lähtenyt kohti uutta, ihan kirjaimellisesti. Nykyaikaan sijoittuva Tuonelan joutsen ei juuri tekijänsä historiallisella tietämyksellä rehentele, vaikka viittauksia lähihistoriaan löytyykin. Satakuntalaismaisemat ovat niin ikään saaneet vaihtua Tampereen seudulle sijoitettuun Jyrkänkosken pikkukaupunkiin, mutta suurin muutos piilee kuitenkin lajityypissä: tällä kertaa murhamysteeri korvaa luokkarajoja koettelevat ihmissuhdepohdinnat.

Tuominen on rohkea, mutta ei kirjoita nyt vahvalla alueellaan. Siksi Tuonelan joutsen ei onnistu olemaan tasapainoinen jännitysromaani. Alkupuolisko kärsii tyhjäkäynnistä, vaikka ansiokkaasti Wallasvuon paperiteollisuussukua esitteleekin. Vasta toinen kuolemantapaus tuo juoneen kaivattua terävyyttä.

Tuonelan joutsenen tapahtumat käynnistyvät, kun Ulla Selen, tehtailija Harry Wallasvuon tytär, työnnetään koskeen. Onnettomuudeksi luokiteltu tapaus kohahduttaa koko kaupunkia, ja suremaan jää omaisten lisäksi tuore aviomies Toni Selen, Wallas Oy:n nielaisseen biotekniikkayhtiö Selewan johtaja. Sukunsa firmasta eläkkeelle jäänyt ekonomi Mailis Sarka seuraa reilun vuoden ajan läheltä isän tuskaa tyttärensä menetyksestä ja mahtavan paperi-imperiumin hajoamisesta.

Vanhoilla päivillään muotokuvamaalariksi ryhtynyt Mailis saa oppilaakseen vuorineuvoksen elämäkertaa kirjoittamaan palkatun Mira Airaksen. Näkökulma vaihtelee pääasiassa naiselta toiselle. Epäiltyjä riittää, ja murhaajan henkilöllisyys paljastuu lukijoillekin vasta lopussa, kuten kunnon arvoitusdekkarissa kuuluu.

Toinen puoli totuutta piilee Tuonelan joutsenen naiskuvissa ja niiden runsaudessa. Muun muassa Mailis Sarka, Mira Airas, Hellen Wallasvuo, eläinlääkäri Sonja Hammare ja Mailisin Annika-miniä edustavat naiseutta eri elämänvaiheissa ja -tilanteissa. On kaunista ja katkeraa, uutta ja vanhaa rouvan mallia. Murhamysteerin rinnalle nousee tasavahvaksi aiheeksi vanheneminen ja sen merkitys erityisesti naisille.

Ikävuosistaan huolimatta melkoisen ulkonäkökeskeiselle Mailisille se tuntuu merkitsevän vahvasti luopumisen hyväksymistä ja tarkkailijaksi vetäytymistä. Vanhuuden vaivojakin esitellään monipuolisesti.

Toisaalta murhien ratkaisemisessa Mailis on avainhenkilö ja aikoo juonesta päätellen varsin vireänä isoäitinä pysytelläkin. Eikä kirjailija vielä tässä romaanissaan lopullista voittoa nuoruudelle myönnä. Niin kauan kuin uusi sukupolvi osaa arvostaa vain siipiään, elintärkeiden juurien hoito jää heidän vanhempiensa tehtäväksi.

MARI VIERTOLA

Pirjo Tuominen kokeilee siipiään murhamysteerin kirjoittajana.
Pirjo Tuominen kokeilee siipiään murhamysteerin kirjoittajana.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.