Lastenkirjoja prinsessoille

Hannele Lampela ja Ninka Reittu: Prinsessa Pikkiriikki.

Otava. 78 s.

Kerttu Ruuska ja Nadja Sarell: Elsa ja Lauri juhlissa.

Oppi&ilo. 32 s.

Leea Simola: Siri ja vedenpaisumus.

Myllylahti. 36 s.

Pienten tyttöjen kanssa asuminen vaatii joskus lehmän hermoja.

Hannele Lampelan ja Ninka Reitun kolmen tarinan satukirja Prinsessa Pikkiriikki päästää mukavasti kurkistamaan omapäisten pikkutyttöjen sielunmaisemaan. Teos tosin käynnistyy kovasti opettavaisella ja yllätyksettömällä kertomuksella siitä, miksi vanhempien asettamia rajoja pitää noudattaa, mutta loput kaksi tavallisen prinsessan edesottamuksista kertovaa tarinaa ovatkin sitten paljon hauskempia.

Toisessa Pikkiriikki karkaa ja joutuu selviytymään oman nokkeluutensa avulla monistakin vaarallisista paikoista, ja viimeisessä kohdataan perhekriisi. Paljastuu nimittäin, että äidin sisuskaluihin on muuttanut pikkuveli. Tarina käsittelee mukavan suorapuheisesti niinkin tabua aihetta, kuin mistä lapset oikein tulevat. Siitä ei juurikaan lastenkirjoissa puhuta, vaikka aiheen luulisi kiinnostavan.

Matkan varrella Pikkiriikki saa myös uuden ystävän, ja yhdessä prinsessat Pöjöläinen ja Pikkiriikki ovatkin todellinen kärsivällisyyttä kysyvä kuninkaallinen voimakaksikko.

Prinsessa Pikkiriikissäkin ilahduttaa Ninka Reitun raikas ja selkeä kuvitus, mutta Leea Simolan Siri ja vedenpaisumus ja Kerttu Ruuskan ja Nadja Sarellin Elsa ja Lauri juhlissa ovat vielä yksiselitteisemmin kuvakirjoja pikkutyttöjen maailmasta.

Siri ja vedenpaisumus on lumoava sinikeltainen kokonaisuus lapsia uhkaavasta vedenpaisumuksesta ja siitä selviämisestä. Teoksen aikana suunnitellaan, rakennetaan ja seikkaillaan, sekä tietysti pelastaudutaan tässäkin täpärästi vaaroista. Koko ajan läsnä on leikki ja todellisuus, sillä miljöön pohjalla pilkottaa olohuone. Ratkaisu on hieno ja toimiva.

Elsa ja Lauri juhlissa keskittyy opettamaan lastentajuisesti juhlaetikettiä. Vaikka mitään erityisen yllätyksellistä ei tapahdu, tunnelma on teoksessa lämmin. Erityisesti pidän siitä, että kuvakirjassa painotetaan juhlavieraiden kunnioittavan päivänsankaria huolellisella valmistautumisellaan. Juoneltaan kirja on kyllä edellisiä tarinoita huomattavasti vaatimattomampi.

Mari Viertola

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.