TS Kirja

Ilakointia
pommien varjossa

• Carl Spitteler: Turun pommitus. Mukaeltu kertomus eräästä uuden ajan historian tapahtumasta, suomennos käännösprojektiryhmä Meeri Allinen, Reetta Gröhn, Niina Kairi ja Pilvi Lehtilä ohjaajana Leena Laiho. Turkuseuran julkaisuja nro 29, Turku 2011.

Opiskelijakäännökset eivät välttämättä ole onnistuneita. Turussa siitä on saatu makua taannoisen Chateaubriand-käännöksen yhteydessä, mutta tämänkertainen suomennos toimii erinomaisesti. Käännös Carl Spittelerin Turun pommituksesta on luonteva niin kuin suomennoksen ohjaaja Leena Laiho sanookin kirjan alussa.

Lisäksi on pyritty lojaalisuuteen alkuteosta kohtaan. Kai se pitää erikseen mainita, vaikka luulisi sen olevan itsestäänselvyys.

Sveitsiläinen Carl Spitteler (1845–1924) toimi kotiopettajana Pietarissa ja Suomen suuriruhtinaskunnassa 1870-luvulla ja kävi Turussa vuonna 1880. Kokemuksistaan Suomessa hän kirjoitti muutakin kuin nyt suomennetun Turun pommituksen, joka oikeastaan kuvaa aika vähän Suomea ja suomalaisuutta, enemmän venäläisyyttä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Johdannon kirjoittanut kulttuurihistorian professori Hannu Salmi sanookin, että Spitteler oli kirjoittanut Suomi-aiheiset kertomukset myöhemmin, Turun pommituksen vuonna 1889, ja Suomi tapahtumapaikkana oli lähinnä eksotiikkaa.

Kirja kertoo vuodesta 1854, jolloin Krimin sodan (1853–1856) laineet löivät Turunkin rannoille, niin sanotusti. Tätä Itämeren sivunäytöstä kutsutaan Oolannin sodaksi. Turun pommitus kertoo alle sadalla sivullaan ihmisten toimista, kun sota uhkasi.

Myöhemmin vuonna 1919 Spitteler sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon, enkä tiedä palkitsemisperusteita, mutta Turun pommitus voisi olla yksi syy palkitsemiseen. Niin taitavasti Spitteler kuvaa tunnelmia turkulaisessa kuvernöörin talossa sekä ulkosalla sotilaiden parissa.

Venäläistä menoa Turussa

Turun pommituksen päähenkilö on kuvernöörin kaunis keittäjätär Agafia, joka aikoo lopettaa työnsä ja mennä naimisiin. Kuvernööri Baraban Barabanovitš on katsellut Agafiaa sillä silmällä ja häntä harmittaa Agafian lähtö, mutta tyytyväinen ei ole kuvernööritär Pelageja Ivanovnakaan, sillä Agafian kalakeitto on Suomen oloissa ainutlaatuista.

Agafian valittu on eräs suomalainen Tullila, jota kuvaillaan vähän hölmöksi, mikä hän ei taida olla, sillä hän omistaa tiilitehtaan. Lauhkea Tullila on. Antaa kasakoiden tanssittaa keimailuun taipuvaista Agafiaa, mutta tuumii kuitenkin: ”Tuo on sitten minun.”

Neljäs henkilö on majuri Balvan Balvanovitš, joka jatkuvasti pelkää kuvernöörin lähettävän hänet sotaoikeuteen. Niinpä majuri Pelageja Ivanovnaa liehittelemällä yrittää välttää tuon kovan kohtalon. Mainittakoon, että lopuksi kaikille käy hyvin.

Suomennos välittää ilmeisen hyvin Spittelerin satiirisen kielen: ”Taivaan vallat! Miten tungetteleva ihminen! Ihan rinnasta ottaa. – Kummasta, jos saa kysyä, vasemmasta vai oikeasta?”

Muutenkin sanonta on hauskaa ja mielikuvia herättävää: ”Ylimielisesti kuin paronitar ja pitkästyneenä kuin kuningatar”, ”tökerö kuin laivastoupseeri” ja ”viettelevänä kuin puolatar” kuvaillaan henkilöitä kertomuksessa, jota voisi nimittää pienoisromaaniksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Turkuseura on omistanut suomennoksen historioitsija Hannu Laaksosen muistolle. Laaksonen ei ehtinyt nähdä suomennosta. Turkuseuran ele on hieno, sillä Hannu Laaksonen oli hieno ihminen.

Professori Hannu Salmi kertoo Spittelerin Krimin sodan aikoihin sijoittuvasta klassikkokirjasta Turun kirjamessuilla perjantaina 30.9. klo 16.40.