Edward Saidin kiistellyssä perusteoksessa kirjallisuus on kolonialismin väline

Miten itämaat keksittiin?

• Edward Said: Orientalismi. Suom. Kati Pitkänen. Gaudeamus 2011. 398 s.

Jälkikolonialistinen tutkimus lienee feministisen ja lukijatutkimuksen ohella viimeisen 30 vuoden aikana eniten kasvanut kirjallisuustieteen tutkimusalue. Nyt, kun maahanmuuttokeskustelu on monessa Euroopan valtiossa kärjistynyt politiikan avainkysymykseksi, suuntauksen suosio todennäköisesti vain lisääntyy. Edward Saidin kirjoitukset siitä, miten kansallista yhtenäisyyttä rakennetaan vastakohtien luomisen avulla, puhuttelevat edelleen myös suomalaista yleisöä.

Saidin tunnetuin teos Orientalismi on selkeä ja helppolukuinen verrattuna suurimpaan osaan teoriakeskeistä tutkimuskirjallisuutta. Alkuteos on vuodelta 1978 ja käännetty suurelle osalle eurooppalaisia kieliä, esimerkiksi ruotsiksi vuonna 1993. Suomennoksen tarve oli ilmeinen, vaikka kaikki eivät allekirjoita Saidin näkemyksiä.

Sanalla orientalismi on teoksessa kaksoismerkitys: toisaalta Said tarkoittaa sillä vakiintunutta akateemista tieteenalaa, johon lukeutuvat itämaisten kielten ja kulttuurien tutkimus. Laajemmassa merkityksessä se on jotain vaikeammin paikannettavaa, nimittäin tapa ymmärtää ja esittää itämaat tietynlaisena alueena.

Saidin mukaan itämaista on antiikin Kreikasta nykyisyyteen asti kirjoitettu tavalla, joka vahvistaa kaksinapaista erottelua minän ja toisen välillä. Orientalistisissa teksteissä itä luotiin kirjoittajan oman länsimaisen identiteetin toiseksi, hieman samaan tapaan kuin miehet ovat historiassa käyttäneet naiseutta oman minuutensa määrittelyssä.

Orientalismin
monet kasvot

Saidin tutkimus esittelee useita erilaisia orientalismin muotoja. Se, mitä orientilla ensisijaisesti tarkoitetaan, on vaihdellut historiallisesti: briteille Intia oli pitkään korvaamaton itsemäärittelyn väline, ranskalaisille Egypti. Said toteaa, että arabimaissa ei juuri harrastettu ”oksidentalismia” eli vastaavaa oppia länsimaista. Ilmiö saattoi kehittyä vain kolonialismin yhteydessä.

Edward Said käsittelee Chateaubriand’n tai Flaubertin tapaisten klassikkokirjailijoiden matkakuvauksia, mutta myös kolonialismin virkamiesten selontekoja ja kulttuurintutkijoiden tiivistyksiä kansallisista ja rodullisista eroista. Orientalismi ei ole historiallisesti pysyvä eikä täysin tietoisesti hallittu oppijärjestelmä. Kirjailijoille itä oli kiehtova, seikkailuihin ja löytöretkiin kutsuva muinaisajan jäänne. Poliitikoille ja tiedemiehille se toimi tiedon ja luokittelun kohteena, jonka asiantunteva tulkinta takasi oman arvovallan. Islamin menestyksen myötä on korostunut vaarallinen toiseus eli idän esittäminen uhkana demokratialle ja kristinuskolle.

Yhdistävänä piirteenä on kuitenkin orientin ymmärtäminen alisteisena toimivalle länsimaiselle yksilölle tai kansakunnalle. Se oli aluetta, jossa saattoi toteuttaa haaveitaan, valloittamisen ja kehittämisen kohde. Valtiomies Disraelin sanoin: ”itä on ura”.

Teoksen painotus on 1700- ja 1800-luvun englantilaisissa ja ranskalaisissa teksteissä, mutta loppupuolella Said käsittelee myös tuoreempia amerikkalaisia esityksiä arabeista. Hänen tyylinsä on kieltämättä provokatiivinen, mutta juuri henkilökohtainen ote tekee teoksesta innostavaa luettavaa. Saidin mukaan orientalistinen tutkimus ei voi olla objektiivista tiedettä, joka välittäisi itämaista luotettavaa tietoa. Se kertoo enemmän tekijöidensä arvomaailmasta kuin nimellisestä kohteesta. Tätä Said toistaa erilaisin sanakääntein, välillä väsymykseen asti.

Kiistelty
ajattelija

Näkemys humanististen tieteiden ja politiikan toisiinsa kytkeytymisestä on nykyään melko yleisesti hyväksytty, mutta kiistely Orientalismin tulkinnoista jatkuu edelleen. Saidin tiederajoja ylittävä kolonialismin kritiikki astui monen arvostetun tutkijan varpaille, ja hänen tapaansa käsitellä kaunokirjallisuutta poliittisten kirjoitusten yhteydessä arvosteltiin myös kirjallisuustieteen puolella. Toiset kriitikot keskittyivät poimimaan asiavirheitä ja ilkkumaan tekijän kielitaidoille.

Suomentaja Kati Pitkänen on kiitettävällä tarkkuudella poiminut viitteisiin kriittisiä huomioita Saidin käännösvirheistä. Ne auttavat huomaamaan, miten tämä saattoi jopa vääristellä alkutekstien sanavalintoja teroittaakseen polemiikkiaan: se on harmi, sillä materiaali riittäisi muutenkin.

Suomennokseen on liitetty kaksi tekijän jälkikirjoitusta myöhemmistä painoksista. Ensimmäisessä Said pyrkii vastaamaan kriitikoilleen, jotka hänen mielestään halusivat tietoisesti ymmärtää hänet väärin. Saidin mukaan orientalismin ymmärtäminen suurena salaliittona on ilmiön yksinkertaistamista.

Hän tekee täysin selväksi, että teos ei pyri vertaamaan kirjailijoiden esityksiä orientista omakohtaiseen todellisuuteen. Said ei myöskään ole rakentamassa ihannekuvaa ”oikeasta” orientista kolonialistisen viekkauden uhrina. Toiseuden rakenteiden purkaminen ei tarkoita sitä, että negatiivisena pidetty muutetaan itseisarvoksi tai että islamilaista kulttuuria ylistettäisiin länsimaisten arvojen vastakohtana.

Toinen jälkikirjoitus ilmestyi Saidin kuolinvuonna 2003. Siinä hän kritisoi hyvin suorasukaisesti Yhdysvaltojen ulkomaanpolitiikkaa ja median osallistumista sodanlietsontaan esittämällä arabit järjestään länsimaisia arvoja uhkaavina terroristeina. Saidin mukaan imperialismin kieli ei ole ratkaisevasti muuttunut kahdensadan vuoden aikana: valloittaja esittää itsensä edelleen demokratian ja taloudellisen edistyksen airuena.

JOONAS SÄNTTI

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.