Mielikuvituksen säkenöivästä voimasta

• Salman Rushdie: Luka ja Elämän Tuli. Suom. Arto Häilä. WSOY 2011. 211 s.

Vuonna 1990 Salman Rushdie julkaisi nuorille suunnatun, mutkikkaaseen fantasiamaailmaan sijoittuvan romaanin Harun ja tarinoiden meri (suomennettu 1991), jonka hän omisti pojalleen Zafarille. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin Rushdie on palannut fantasiamaailmaansa ja omistaa kirjansa nuoremmalle pojalleen Milanille.

12-vuotias Luka on suuren tarinankertoja Rashid Khalifan nuorempi poika, Harunin veli. Kun Rashid vaipuu mystiseen syvään uneen, Luka saa veljensä lailla oman seikkailunsa. Hänen on lähdettävä fantasiamaailmaan varastamaan Elämän Tuli, jotta isä pelastuisi.

Luka saa tehtävän oudolta olennolta, joka muistuttaa hänen isäänsä, mutta ei kuitenkaan ole Rashid Khalifa. ”Eikukaanisä” on osin läpinäkyvä, ja hänen olemuksensa voimistuu kun Lukan oikea isä heikkenee. Seikkailussa mukana ovat myös karhu nimeltä Koira ja koira nimeltä Karhu.

Muutoinkin tarina vilisee erikoisia hahmoja. Kohdataan elefanttilintuja, joiden tehtävänä on muistaa, ja suuri joukko entisiä jumalolentoja, kuten kreikkalaisia jumalia ja atsteekkiolentoja, joihin ihmiset ovat lakanneet uskomasta. He yrittävät pitää arvostaan kiinni fantasiamaailmassaan.

Vaikka Lukan seikkailu ei ehkä ole yhtä monipuolisen vertauskuvallinen kuin Harunin, erityisesti unohdetuista jumalista kirjoittaessaan Rushdie osoittaa jälleen kerran kuvittelukykynsä, taitonsa luoda asetelmia, jotka piikittelevät kutkuttavasti todellisuuden suuntaan. Suomentaja Arto Häilä kirjoittaa kirjan fantasiamaailman sanaleikkeineen näppärästi suomeksi.

Videopeliä
ja fiktiota

Seikkailu muistuttaa kovasti videopeliä: on tallennusnappula ja laskuri, joka näyttää jäljellä olevien elämien määrän. Lukan avuksi lähtevän ”Ylettömäin Insultanan” Sorajan lentävä matto taas on kuin Tuhannen ja yhden yön saduista.

Lopulta kyse on myös isien ja poikien suhteista. Luka lähtee matkaan, koska ei ole valmis luopumaan isästään, mutta kokemus antaa hänelle uutta voimaa.

Rushdie ei olisi Rushdie, jollei hän kirjoittaisi vauhdikkaaseen seikkailuunkin useita tasoja. Kuten usein ennenkin, kyse on kirjallisuuden ja tarinankerronnan voimasta. Luka keksii, että fantasiamaailma on olemassa ennen kaikkea hänen isänsä kertojanlahjojen ansiosta, ja ilman hänen isäänsä koko maailma katoaa. Tarvitaan uskoa, joku joka ymmärtää ja pitää tarinoita mielessään.

Tällainen ratkaisu on odotettavissa. Mutta todistusvoimaa on yllätyksettömälläkin mielikuvituksen voiman vakuutuksella, kun se esitetään näin tarkasti luodun fantasiamaailman perään.

ELINA SILTANEN

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.