Ojasta allikkoon

• Annie Proulx: Näin on hyvä: Kertomuksia Wyomingista 3. Suom. Juhani Lindholm. Otava 2011. 287 s.

Harvoin on kirjan nimi näin ilmeisen ironinen. Epäonnistuminen, katkeruus, yksinäisyys, turhaantuminen ja varhainen kuolema ovat Annie Proulx’n Wyoming-sarjan kolmannen osan arkipäivää. Kirjailijan näkemys ihmisen mahdollisuudesta onneen tai edes tyytyväisyyteen on varsin lohduton – ainakin jos on sattunut syntymään Wyomingissa.

Näin on hyvä edustaa valtaosin tuttua synkkää realismia, jossa onnettomuuksien kertaantuminen luo yleistunnelmaan omanlaistaan mustaa huumoria. Suurin osa novelleista rakentaa pitkiä, usein yhden henkilön elämän mittaisia tarinakaaria, jossa vilahtaa lyhyissä sivurooleissa iso joukko muitakin onnettaren päähän potkimia. Novellit eivät silti hyödynnä lintuperspektiiviä vaan kuvaavat koettelemuksia eläytyvästi pienen ihmisen näkökulmasta. Viimeisen novellin luettuaan voi tuntea uppoavansa henkilöiden mukana ”tummaan, vetiseen mutaan”.

Realistiselle kirjallisuudelle tyypillisesti ympäristö on jatkuvasti mukana hahmojen elämässä. Harvaan asuttu, karujen vuoristojen ja kuivien tasankojen peittämä osavaltio esitellään alueena, jossa elämän ulkoisia olosuhteita ei voi unohtaa. Ihmisten ulkonäkökin muistuttaa usein vain vähän käsiteltyä puuta. Luonto on tietysti myös ansa, hirtehisimmissä tapauksissa jopa nälkäinen lihansyöjä – erämaaromantiikkaan sortumisesta rangaistaan Proulx’n maailmassa kuolemantuomiolla. Tästä huolimatta nekin hahmot, jotka yrittävät paeta kohtaloaan vaihtamalla maisemaa, tuntevat selittämätöntä kaipuuta kuivuuden, tuulen ja tomun äärelle.

Tyyli on toteavaa ja alueen puhetavan mukaisesti suuria ilmauksia välttelevää, mutta yllättävät kielikuvat pitävät kerronnan virkeänä: ruoho törröttää ”kuin valkaistu tukka” ja pilvet ”hierovat taivasta kuin sormea olisi vedetty nahkaa pitkin”.

Valitettavasti ne novellit, jotka tuovat kokoelmaan tyylillistä vaihtelua, eivät ole yhtä onnistuneita.

Varsinkin kaksi ilmeisesti humoristiseksi tarkoitettua tarinaa Paholaisen ympäristösuunnittelusta, joissa pohditaan Helvetin väestönkasvuongelmaa ja esihistoriallisten hirviöiden palauttamista ihmisten kiusaksi, vaikuttavat yhdellä istumalla kirjoitetuilta. Paholaisen suulla irvaillaan esimerkiksi veroviranomaisille ja liikemiehille, mutta lopputulos lähinnä vaivaannuttaa.

Epätasaisuudestaan huolimatta Näin on hyvä on olennainen käännös eräältä novellilajin arvostetuimmista nykytaitajista. Juhani Lindholmin suomennos välittää sujuvasti amerikkalaisen puhekielen sävyjä. Ensikertalaisten kannattaa silti aloittaa kirjailijaan tutustuminen varhemmista kokoelmista.

Joonas Säntti

Annie Proulx
Annie Proulx