Saksalainen potilas

• Kathrin Schmidt: Et sinä kuole. Suom. Pirkko Roinila. WSOY 2011.

Kathrin Schmidt on Saksan arvostetuimpia nykykirjailijoita, jota on verrattu itseensä Günther Grassiin. Arvostuksen tuoreimpia osoituksia on Deutscher Buchpreis, jonka hän sai romaanistaan Et sinä kuole. Se ilmestyi 2009.

Vuonna 1958 syntynyt, psykologiaa opiskellut ja Leipzigin yliopistossa työskennellyt Schmidt on kotoisin entisestä Itä-Saksasta. Siltä ajalta on myös hänen esikoisteoksensa, vuonna 1982 julkaistu runokokoelma. Itä-Saksaan liittyvät kokemukset ja pohdinnat ovat kiinnostavasti esillä myös Et sinä kuole -romaanissa.

Romaanin päähenkilö on aivoverenvuodon saanut kirjailija Helene Wesendahl. Kohtaus on ollut varsin paha. Helene hapuilee tuskallisen hitaasti takaisin entisen ajattelun ja toimintojen piiriin. Toipilas on kiukkuinen, kun käsite on selvänä hänen mielessään, mutta sitä vastaava sana ei tule ulos suusta tai tulee aivan vääristyneenä. Schmidt kuvaa uskottavasti aivoverenvuodon saaneen potilaan kuntoutumista. Kerronnan hitautta voisi sanoa hieman pitkäveteiseksi, mutta se tavallaan kuuluu teoksen konseptiin. Toipuminen on hidas prosessi.

Herkullista
kuvausta

Sairaalan rutiineja ja hoitajien usein ronskia tapaa käsitellä potilaita kuvataan herkullisesti. Sairaalamaailma lienee kaikkialla samanlainen, hierarkkinen ja autoritäärinen. Helene on sisäisessä oppositioasemassa, mutta hän on vammansa takia enimmäkseen alakynnessä.

Sairaus asettaa Helenen suhteen aviomieheen Matthesiin uuteen valoon. Onko vanhasta kipinästä enää mitään jäljellä? Näihin pohdintoihin kutoutuu vähitellen palaavia muistoja avioliitosta. Matthes joka tapauksessa rakastaa Heleneä ja tukee kaikin tavoin hänen toipumistaan.

Avioliitossa on ollut ongelmia jo ennen Helenen sairastumista. Helenen historiaan kuuluu erikoinen suhde Maljutkaan, naiseen, joka on alkujaan mies. Tämän suhteen pohdinta ja sen vaikutus Helenen avioliittoon on romaanin keskeisiä teemoja. Se liittyy romaanin yleisempään teemaan identiteetistä. Myös seksuaalisuus on tärkeä aihe, ja Helene-Maljutka-asetelma liittyy myös siihen.

Hämmentävä
arvostelutehtävä

Schmidtin tyylin täsmällisyyttä ja kirkkautta kehutaan yleisesti. Siinä yhteydessä viitataan hänen lähtökohtaansa runoilijana. Omasta puolestani en havaitse romaanissa mitään ylivertaista tyylillistä taituruutta. Etevä romaani varsin kiinnostavasta tematiikasta, ei enempää eikä vähempää.

Et sinä kuole -romaani oli hieman hämmentävä arvostelutehtävä. Olisiko siitä pitänyt luopua, kun teos ei erityisesti puhutellut? Joskus kohdalle osuu kirjoja, joista ei ole oikein mitään sanottavaa. Tällainen lähtökohta on jossain määrin epäoikeudenmukainen kyseistä kirjaakin kohtaan. Merkittävät kriitikot ja palkintolautakunnat ovat todenneet Schmidtin romaanin loistavaksi teokseksi. Omissa mittapuissani täytyy siten olla jotain vikaa.

JARI LYBECK