Metsien miehet kohtaavat jihadin sotilaat

• Ari Paulow: Khilafa! – Valtakunta. Johnny Kniga 2011. 359 s.

Sodasta, vakoilusta ja agenttipirueteista intoileva jännäriviihde on aika munatonta äijätoimintaa. Kirjailijat eivät ota kantaa. Sehän on itsestään selvää, että länsi, kapitalismi ja Yhdysvallat ovat yhdessä normi, josta poikkeavat käsitykset ovat uhka turvallisuudella ja siksi asein poistettava.

Ari Paulowilla ei ole samaa ongelmaa. Hänen tulevaisuusjännärinsä on vanhaa jermumeininkiä jäljittävä antiutooppinen uhkakuva Suomesta, josta on tullut sharian mukaan elävä islamilainen emiraatti. Kaikki mahdolliset vapauden merkit televisiosta naisten nauruun on kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty.

Paulow kertoo vanhan sotaseikkailuromaanin hengessä ”satakunta vuotta Kekkosen kuoleman jälkeen” voimassa olevasta maailmasta, jossa uskonsota on päättymässä maailmanlaajuiseen ummaan. Helsinki oli viimeinen länsimainen pääkaupunki, joka sortui.

Tarinaa liikuttaa Kiven ja Linnan kirjoista koodinimensä ottaneiden vastarintamiesten yritys lähteä valtameren taakse hakemaan apua amerikkalaisilta, vaikka tarkkaa tietoa Yhdysvaltain tilasta ei ole. Päähahmon nimi on tietysti Lalli – kunnianosoituksena vieraita uskonnollisia vaikutteita torjuneelle talonpoikaissankarille.

Erähenkistä ja miehekästä

Paulowin teksti on erähenkistä ja miehekästä toimintakuljetusta, joka sopivin väliajoin pysähtyy julistamaan, miksi islam on niin vaarallinen. Länsimaiden alistuminen omalle sivistyspiirilleen vihamielisen kulttuuriin alistumista johtivat hyödyllisten idioottien laumat, joilla on huono omatunto lännen kolonialistisen perinnön vuoksi ja ihanteena monikulttuurisuus.

Islamilainen uhkakuva muistuttaa Yhdysvaltain konservatiivisten kristittyjen ja poliittisen äärioikeiston islam-tulkintaa. Seassa on Timo Vihavaisen kulttuuripessimismiä ja euroislamin piiristä nousseiden vastavoimien tulista retoriikkaa.

Kirja varoittaa markkinatalouden arvottomuuteen eksynyttä liberaalia demokratiaa. Kasvavan islamilaisen väestön joukosta saattaa nousta sellainen arvoihin sitoutuva vaihtoehto, joka johtaa totalitarismiin.

Suomen vapauden liekkiä pitää yllä ISP-vastarintajoukko (Itsenäisen Suomen Puolesta). Jokainen voi tykönään miettiä, onko sillä vastineita nykyajassa ja todellisuudessa.

Paulowin tapa miinoittaa uskonnollis-yhteiskunnallinen postapokalyptinen trilleri ideologisilla julistuksilla ei ole ihan törppö ratkaisu. Kirjoittaja tahtoo olla viihteentekijänäkin viestintuoja. Eri mieltä on helppo olla, mutta pointti onkin se, että tämän kirjan kanssa voi tosissaan väitellä.

Ongelma on lopulta se, että Paulow ei osaa kovin vetävää jännärinkuljetusta. Ihmiset ovat sarjakuvahahmoja, joilla on tekoja ja asiaa mutta ulottuvuuksia. Khilafa on viihteeseen verhottu pippurinen pamfletti. Tekijä on unohtanut kertoa sellaisen tarinan, joka tukisi julistusta johdattelun keinoin.

KARI SALMINEN

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.