TS Kirja

Yläluokan ullakolla kummittelee

• Sarah Waters: Vieras kartanossa. Suom. Helene Bützow. Tammi 2011. 594 s.

Englantilainen Sarah Waters yllättää viidennessä romaanissaan vanhan lukijakuntansa. Vieras kartanossa on nimittäin ensimmäinen Watersin teos, jonka päähenkilöt ovat heteroita. Lisäksi se on ensimmäinen, jossa kertojana toimii mieshenkilö. Lesborakkauden ja historiallisten aiheiden kuvaajana tunnettu Waters on tuotannossaan siirtynyt yhä lähemmäksi omaa aikaamme. Ensimmäiset kolme romaania kertoivat viktoriaanisesta Englannista, kun taas Yövartiossa (2006) käsiteltiin toisen maailmansodan aikaista Lontoota. Uusimmassa eletään jo 1940-luvun loppua ja tapahtumien sijainti on kaukana metropolista.

Romaanissa keskiluokkainen maalaislääkäri Faraday saa yllätyskutsun arvostetun paikallisen suvun perintökartanoon. Sodan, sairauksien ja talousvaikeuksien runno-maan Ayresien perheeseen kuuluvat tyylikkäästi vanhentunut, huoletonta julkisivua ylläpitävä äiti, sodassa traumatisoitunut poika ja tämän hoitajaksi joutunut sisar.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Rahat eivät riitä talon korjauksiin tai entisen elämäntavan palauttamiseen, tuskin edes lääkärimaksuihin. Sukuhaara näyttäisi päättyvän nuorempaan polveen. Tohtorista tulee vähitellen koko perheen uskottu, joka yllättyy itsekin kyvystään samastua raskasta velvollisuuksien taakkaa kantavan kartanoväen huoliin. Ränsistynyt mutta arvovaltaa henkivä vanha rakennus kiehtoo edelleen miestä, jonka oma äiti oli nuoruudessaan toiminut perheen lapsenhoitajana.

Lajityypistä toiseen

Alussa Vieras kartanossa vaikuttaa realistiselta kuvaukselta brittiläisen luokkayhteiskunnan murroksesta toisen maailmansodan jälkeen. Henkilöt keskustelevat työväenpuolueen valta-ajasta, joka merkitsi kuoliniskua vanhojen maanomistajasukujen vallalle. Vähitellen romaani muuttuu goottilaiseksi kauhukertomukseksi.

Perheenjäsenet ovat vakuuttuneita, että talossa asustaa pahantahtoinen henkiolento. Kun pienistä ilkiteoista alkanut häirintä muuttuu väkivaltaisiksi hyökkäyksiksi, lukija häilyy henkilöiden tapaan luonnollisen ja yliluonnollisen tulkinnan välillä: ovatko tapaukset sairauden ja ahdistuksen oireita vai kummitteleeko talossa oikeassa?

Lajien sekoittamisesta huolimatta Vieras kartanossa on keskitympi ja suoraviivaisempi kuin Watersin aiemmat romaanit. Tämä johtuu ainakin kertojana toimivasta lääkärin hahmosta, jonka kielenkäyttö on korostuneen asiallista silloinkin kun hän kuvailee rakkauden tuskia. Toisaalta myös tapahtumapaikka on hallitsevampi. Kuten gotiikkaan sopii, yhtenä ”päähenkilönä” on vanha, rapistuva kartanotila, jonka haalistuneita kalusteita, varjoisia käytäviä ja villiintyneitä puutarhoja kuvaillaan hartaan yksityiskohtaisesti.

Dickens vilahtaa

Kirjallisuudentutkijana Waters harrastaa paljon viittauksia englanninkielisiin klassikoihin: vanha suosikkinimi Dickens vilahtaa jälleen, mutta yleistunnelmaltaan teksti muistuttaa enemmän Henry Jamesin psykologisia kummitustarinoita.

Waters tunnetaan kyvystään rakentaa vangitsevia juonenkäänteitä – tällä kertaa romaanista puuttuvat näkökulmanvaihdokset ja täysyllätykset, mutta rationalistisen kertojan esitykseen jää myös tulkinnanvaraisuutta.

Toisen, kertomatta jääneen version mahdollisuus tapahtumien kulusta jätetään taitavin vihjauksin lukijan hahmotettavaksi. Vaikka en pidä uutuutta tekijänsä parhaana teoksena, se on erittäin viihdyttävä ja tarpeeksi kekseliäs kiinnostaakseen sekä historiallisten romaanien että kauhukirjallisuuden ystäviä. Huomasin silti kaipaavani kirjailijan paluuta värikkäämpiin lesbokohtaloihin ja samalla hiukan vilkkaampiin (nais)kertojiin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy