Karvalakkiversio tieteistrilleristä

• Sami Parkkinen: Punainen pyörre. Gummerus 2011. 303 s.

Suomalainen tieteiskirjallisuus elää korkeasuhdannetta. Teos-kustantamon romaanikilpailu ja Hannu Rajaniemen kansainvälinen menestys ovat luoneet yllättävät markkinat lajityypille, jota on useinkin pidetty liian eksoottisena suomalaiseen ympäristöön.

Sami Parkkisen romaani Punainen pyörre todistaa valitettavasti ennakkoluulojen todenpitävyyden.

Punainen pyörre on omakustannetta muistuttava sekasotku kovaa scifiä, Remes-tyyppistä trilleriä, koleaa kotimaista rakkaustarinaa, ja jopa taiteilijaromaanin parodiaa.

Kirjan juoni käynnistyy kyllä elokuvamaisen dramaattisesti. CJ Hakala -niminen sotilas huomaa olevansa mukana kansainvälisessä salaliitossa joutuessaan huoltamaan esimiehensä aivoproteesia.

Mukaansa pakomatkalle CJ saa ruotsalaisen kirjailija Granbergin ja eroottista lisäarvoa lupailevan juutalaisneidon. Lisää proteeseja löytyy niin hampaisiin istutetuista radiolähettimistä kuin päähenkilöiden chakra-pisteitä manipuloivista ”tahdistimista”.

Tällainen karvalakkiversio tieteistrilleristä palvelisi parhaiten huovismaista huumoria kuvaillessaan modernin maailman kummallisuuksia tykkylumen muotoilemassa maisemassa.

Parkkisen trillerissä epämääräinen salaliitto on kuitenkin ainoa juonenpätkiä yhdistävä tekijä. ”Etäsydäninfarktilta” suojaudutaan teippailemalla foliota paidan päälle ja kehon lisälaitteista veistellään alapäävitsejä.

Tyylilajien yhdistelystä johtunee se, että kirjan henkilöhahmoilla ei ole minkäänlaista kiinnekohtaa tarinamaailmassa.

Hahmojen itseymmärrys edellyttäisi tarinakohtaista realismia edes jonkin lajityypin puitteissa. Parkkinen tarjoilee selitysten sijaan löyhiä vaikutelmia: ”Se transistori, jonka Granberg oli hänen päästään kaivanut, oli jollain lailla tekemisissä sen asian kanssa, että hän oli tuntenut itsensä oudon suuntavaistottomaksi ajellessaan varuskunnan laita-alueilla.”

”Oudon suuntavaistottomaksi” voi luonnehtia lukijankin kokemuksia.

Mutta kenties Parkkinen on katsottu niin kokeneeksi kirjailijaksi, ettei kustantaja ole tohtinut käytellä punakynää eksoottista lajityyppiä edustavaan teokseen.

Niinpä romaani on pakattu komeisiin elokuvamaisiin kansiin – ja luotettu siihen, että scifiltä näyttävä tuote menee kaupaksi trendilajin noususuhdanteessa.

MARKKU SOIKKELI

CJ Hakala -niminen sotilas huomaa olevansa mukana kansainvälisessä salaliitossa joutuessaan huoltamaan esimiehensä aivoproteesia.”
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.