Yritelmä nimeltä Suomi

• Jarkko Tontti: Koti, uskonto ja isänmaa. Helsinki-kirjat 2011. 192 s.

Kirjailija Jarkko Tontti (s. 1971) on lähtenyt esseen lavealle tielle.

Matkaltaan hän on löytänyt Paavo Haavikon, Alvar Aallon, Jussi Halla-ahon, Arto Mellerin ja Tarja Halosen. Tontin kokoelma Koti, uskonto ja isänmaa on toimivaa esseetä preesensissä. Kirjailija on sisäistänyt hyvin Stieg Larssonin periaatteen, ettei demokratiaa voi puolustaa anonyymisti.

Poliisivaltio

Sananvapauden ongelmat nousevat eri tavoin Tontin kirjassa keskiöön. Sensuuri-Suomi näyttäytyy fasistisena myönnytyskehtona, jossa presidentti Halonen pyytelee nöyristellen anteeksi Muhammad-pilapiirroksia.

Tontin mielestä pitäisi muistaa John Stuart Millin argumentti, että sensuroitu ajatus voi olla kokonaan tai osittain tosi, ja että sen tukahduttaminen on nykyiseltä ihmiskunnalta ja tulevilta sukupolvilta varastamista. Tontti jatkaa, että Millin mukaan tosi käsitys löytyy parhaiten asettamalla eri käsityksiä vastakkain. Totena pidetyn käsityksen on alistuttava kritiikin ja keskustelun alaiseksi. Millin käsityksillä voisi huoletta tuulettaa suomalaista ”demokraattista keskustelukulttuuria”, joka on täysin yhden valtalehden määrittämää. Syyttä ei ole saksalaislehti Frankfurter Allgemeine Zeitung nimittänyt Suomea valtioksi, jossa on pelkurimaisuuden ja itsesensuurin perinne.

Kansalaisperspektiivistä naurettavuuden lainalaisuudet aukeavat, kun miettii Arkadianmäen analfabeetteja. Suomen Tipper Gore olisi selvästi Tontin esimerkkinä mainitsema kansanedustaja Leena Rauhala, joka vaati kirjoille ikärajoja!

Sekin ihmetyttää, että valtiollisen poliisin entinen päällikkö Seppo Tiitinen asetetaan eduskunnan korkeimmaksi virkamieheksi valvomaan eduskuntaa. Muualla kun turvallisuuspoliisi on parlamentaarisessa valvonnassa, Tontti huomauttaa. Tämä ’muualla’ toimii kuitenkin vain muutamassa eurooppalaisessa demokratiassa. Niillä kun ei ole samanlaista suomettumisen ja ajopuumaan kumaraa käyntiä taakkanaan.

Sotia eri rintamilla

Armeijan Tontti näkee tarpeettomana, ja laajamittaisen maahyökkäyksen Suomen alueelle ”fantasiakirjallisuutena”.

Kirjailija ei selvästikään perusta vanhasta suomalaista sanonnasta, jossa Venäjän pelko on viisauden alku. Tai sitten hän on unohtanut vanhan venäläisen sananlaskun: ”Kana ei ole lintu eikä Suomi ulkomaa.” Pitihän jo 1996 lähes 60 prosenttia venäläisistä oikeutettuna hyökkäystä Suomeen, jos Suomi liittyy Natoon. Hyvillä aikeilla ja historiattomuudella ei yhtäkään armeijaa pysäytetä. Tontin mielestä suomalaisen reserviäijänkin vaimon silmiin ilmestyy pilkettä vasta, kun tämä pukee maastopuvun päälleen.

Sotaa Tontti on itse käynyt kampaajamestari Nina Mikkosta vastaan päivähoitokysymyksessä. Mikkosen rahvaanomaisen raivon television aamulähetyksessä muistaa moni. Mikkosen mielestä töissä käyvä äiti on huono äiti. Väittihän Mikkonen Ilta-Sanomien blogissaankin presidentti Mauno Koiviston tokaisseen kerran, että ei päämäärä vaan liike. Mikkonen ei tiennyt Koiviston tarkoittaneen olevansa bernsteinlainen sosialisti. Bernsteinin lausahdushan kuului: ”Päämäärä ei tarkoita minulle mitään, liike on minulle kaikki kaikessa.”

Mikkonen luuli ilmeisesti Koiviston tarkoittaneen arkista elämän eteenpäinmenoa. Yleissivistyksen merkitys kumuloituu juuri tässä. Tontin esseekokoelmassa näkyy onneksi laaja lukeneisuus ja kausaliteettien taju. Tontin suhteen Mikkonen otti lämpöä tämän kirjoituksesta Päivähoito pakolliseksi! Siinä Tontti kirjoittaa: ”Lapset oppivat päiväkodeissa tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, mikä on kaikkein tärkein taito elämässä.”

Kuka hännän nostaisi?

Jos Tontin tekstit ja kysymyksenasettelut eivät herätä lukijaa, niin takakansi ainakin. Siinä luvataan, että tietyt henkilöt ja asiat saavat kirjailijalta ”kyytiä”.

Onko kyseessä vanha protestanttinen perinne, jossa kirjailija esittäytyy nyt papin sijaan autoritäärisen rangaistuspataljoonan komentajana? Se olisi outo ristiriita kirjassa, jossa Tontti kokee henkilönostatuksen vastenmieliseksi aina Mannerheimia myöten.

Niin tai näin, Koti, uskonto ja isänmaa on ajatuksia herättävä kiistakapula.

JUHANI BRANDER

Jarkko Tontti paneutuu uudessa kirjassaan perusasioihin: kotiin, uskontoon ja isänmaahan.
Jarkko Tontti paneutuu uudessa kirjassaan perusasioihin: kotiin, uskontoon ja isänmaahan.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.