Tarkkanäköinen queer-katse teatteriin

•  Lasse Kekki: Pervo parrasvaloissa – Queer-draamaa Teksasista Kokkolaan, toim. Pia Livia Hekanaho ja Jarmo Haapanen, Eetos 2010, 319 s.

Corpus Christi päättyy Joshuan – nykyajan homoseksuaalisen Jeesuksen – ristiinnaulitsemiseen. The Laramie Projectissa hiv-positiivinen homoseksuaali Matthew joutuu viharikoksen uhriksi. Myös Weldon Risingin ja Vincent Riverin keskushahmot kohtaavat väkivaltaisen kuoleman seksuaalisen identiteettinsä ja ympäröivän yhteisön törmäyksessä.

Teoksessaan Pervo parrasvaloissa – Queer-draamaa Teksasista Kokkolaan Lasse Kekki tarkastelee, miten homo- ja queer-hahmoja esitetään seitsemässä amerikkalaisessa, brittiläisessä ja suomalaisessa nykynäytelmässä. Kekin analysoimissa näytelmissä homoseksuaalien kohtalo on karu ja groteski: ”he ovat trendikkyyteen kelpaamattomia, mallikelvottomia olioita”.

Kekki esittää huomioita myös näytelmistä näkemistään esitysversioista, mutta analyyttinen painopiste sijaitsee johdonmukaisesti draamateksteissä. Tutkimus tarjoaa seitsemän tarkkanäköistä ja perusteellista näytelmäanalyysiä, mutta myös kiintoisan katsauksen angloamerikkalaisen ja suomalaisen homoteatterin historiaan. Lisäksi tutkimus havainnollistaa napakasti teatterin ja queer-tutkimuksen yhteyksiä, sarkaa, jota ihme kyllä on toistaiseksi vähän tutkittu.

Syksyllä 2006 Kekki katosi konferenssimatkalla Kairossa. Pervo parrasvaloissa oli tuolloin viimesilausta vaille valmis. Pia Livia Hekanaho ja Jarmo Haapanen ovat toimittaneet kirjan lopulliseen muotoonsa. Kekki oli erikoistunut amerikkalaiseen homokirjallisuuteen ja -draamaan, lisäksi hänet voidaan nähdä yhtenä suomalaisen queer-tutkimuksen edelläkävijöistä.

Queer-tutkimus merkitsee kriittistä sukupuolen ja seksuaalisuuden tutkimusta, esimerkiksi homo-, lesbo-, ja heteroseksuaalisuuden sekä -normatiivisuuden tutkimusta. Kekki käyttää queer- ja pervo-käsitteitä synonyymisesti, mutta siinä missä queerissa on virallisempi sävy, pervo ilmaisee queerin paikantumista suomalaiseen kontekstiin.

Queer-näytelmässä kyseenalaistetaan sukupuolta ja seksuaalisuutta sekä horjutetaan jollain tavalla heteroseksuaalista järjestystä. Kekin mukaan tutkimuksellinen queer-katse suuntautuu normaaliutta häiritsevään toiseuteen ja näkee teatterin pervo-representaatiot erilaisten historiallisten ja ideologisten näkemysten kamppailukenttänä.

Ajankohtainen
ja puhuttava

Parin viimeisen vuosikymmenen aikana homoseksuaalisuus on länsimaisissa yhteiskunnissa saavuttanut kohtalaisen legitiimin aseman. Toisaalta esimerkiksi Ylen homoilta ja sen virittämät vuolaat jälkikeskustelut muistuttavat, ettei homoseksuaalisuuden yhteiskunnallinen asema missään tapauksessa ole heteroseksuaalisuuden veroinen.

Homoseksuaalisuus siis puhuttaa. Kuluneen syksyn aikana myös Turun teattereissa on nähty useita esityksiä, joiden keskiössä on heteroseksuaalisen järjestelmän horjuttamisen mahdollisuus: Turun kaupunginteatterissa Hamburger Börs ja Kekinkin käsittelemä Vincent River, Teatteri Vertigossa Hämähäkkinaisen suudelma sekä Teatteri Tarmossa Victor Victoria.

Queer-draamaa voi tietysti katsoa ilman ”pervo-laseja”, mutta kyseiset lasit päässä esityksistä saattaa avautua uusia kiinnostavia maailmoja – myös heteroseksuaalisesti identifioituville katsojille. Kekin helposti lähestyttävä teos palvelee paitsi taiteen- ja sukupuolentutkijoita, myös ”tavallisia” teatterin ystäviä. Mustavalkoisten esityskuvien elävöittämä ajankohtainen teos toimii erinomaisena johdantona queer-teatterin kiehtovaan maailmaan.

ANNINA KARHU

Tiina Weckströmin ja Markus Riutun esittämä Vincent River nähtiin syksyllä Turun kaupunginteatterissa.
Tiina Weckströmin ja Markus Riutun esittämä Vincent River nähtiin syksyllä Turun kaupunginteatterissa.