Venäläinen scifi-sensaatio saapui maahan ensin pelimuodossa

Morlokien maailmassa

• Dmitri Gluhovski: Metro 2033. Suom. Anna Suhonen. Like 2010. 591 s.

Metro 2033 on venäläinen tieteisromaani, postapokalyptinen painajaisfantasia. Kansainväliset kerrontakaavat ovat kirjoittajalla hallussa, mutta venäläinen hän todellakin on, selvästi. Hän on taipuvainen raskaaseen melankoliaan ihmiskunnan raadollisuuden edessä.

Romaanin nettitaustansa paljastuu toistossa ja informaatiopalojen tiputtelussa. Mutta toisaalta: kirjailijat ovat 1800-luvulta saakka julkaisseet teoksensa lehdissä jatkokertomuksina. Tyyli alkaa jo olla tuttu.

Tapahtumat sijoittuvat ydinsodan jälkeisen Moskovan loppumattomiin metrotunneleihin, jossa ihmiskunnan rippeet virittelevät uutta elämää. Elämä ylhäällä valossa on myyttien aikaa. Metroasemat ovat uuden yhteiskunnan yksikköjä. Ne kilpailevat keskenään ja kamppailevat pimeyden voimia vastaan. Yhden nuoren miehen, sankarin, tehtäväksi jää pelastaa maailma.

Apokalyptinen eepos

Metro 2033 on vetävän viihteen muotoon puettu koe ihmispopulaatiolla. Venäjällä on sellaista historiaa lujasti takanaan. Se on myös tarinaa ihmislajin evoluutiosta, yksilölle vihamielisesti isopäisistä ideoista, kadonneen kulta-ajan ja dystooppisen todellisuuden dialektiikasta ja kapitalismin alkeista.

Merkillisen paljon todellista asiaa pystyy sijoittamaan romaaniin, joka on vain nykyaikainen versio vanhan ajan pulp-tarinoista. Metro 2033 on myös iso tarina tarinoista ja niiden kertomisesta. Pitkien keskustelujen pohjustama maailma on oikeastaan kiehtovampi kuin tapahtumat.

Suunnitelmatalouden, villin kapitalismin ja fasistisen nationalismin risteysasemilla elävässä maassa ollaan. Maan alta löytyy raaka totuus todellisuudesta.

Metro 2033 on näitä apokalyptisen mitan eepoksia sivilisaatioiden tuhosta ja uusien alusta. Vaikka uskonto on sisällössä sivuseikka, sen mukainen maailmankuva ohjaa tapahtumia. Mytologinen kerronta on tuttu sarjakuvista ja varsinkin videopeleistä, joissa antiutooppiset odysseiat ovat varsinainen maanvaiva. Materiaalin paljoudesta notkuvassa kirjallisuudessa paisuttelu toimii paremmin.

Elokuva tekeillä

Metro 2033:sta tehdään elokuvaa, mutta videopeliversiota ei. Se on nimittäin tehty jo. Kirjaan perustuva peli ilmestyi jo keväällä. Ammuskelupeli oli rakennettu huolella taustalegendoja myöten. Peli ja kirjat jopa täydentävät toisiaan.

Lukija voi valita omien mieltymystensä mukaan, antaako lukiessa H. G. Wellsin morlokien synkistelyn tai nyky-Venäjän allegorian voittaa mielikuvakisassa. Teos imuroi sisäänsä niin viihdekaavat kuin fasismin, kommunismin, nationalismin ja kapitalismin pika-analyysit. Laveassa muodossaan fantasiakin on sukua 1800-luvun realismille. Yksilötason melodraaman kautta kerrotaan eskatologisia korkeuksia kutittelevia yhteiskunnallisia tarinoita.

Kari Salminen

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.