Sirpa Kähkönen peri ukiltaan tehtävän kertoa 1930-luvun kommunistivainoista

Tammisaaren yliopiston ihmiskohtaloita

• Sirpa Kähkönen: Vihan ja rakkauden liekit. Kohtalona 1930-luvun Suomi. Otava 2010. 287 s.

Kuopiolaiskirjailija Sirpa Kähkönen aloittaa suomalaiskommunistien historiikiksi laajenevan teoksensa Vihan ja rakkauden liekit henkilökohtaisella muistolla. Siinä tyttären perhe seisoo ovella ja katsoo, kun leskeksi jäänyt isoäiti polttaa hädissään kaakeliuunissa kaikki edesmenneen miehensä paperit. Mutta pienen tytön sisälle jäävät kohisemaan ukin hiljaisuus, kipu ja käännetty selkä.

Poliittisen vangin lähipiirissä elänyt Kähkönen tietää, miten ison ja kipeän arven pakkotyölaitoksessa vietetyt vuodet jättävät jälkeensä. Kirjailija on tallettanut suosittuun Kuopio-sarjaansa sukunsa naisten tuntoja 1920–1940-luvun työläisille ankarista vuosista. Vaikka kysymys on fiktiosta, löytyy kirjoista tuoreen tutkimuksen avulla huomattavan paljon yhteneväisyyksiä todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin. Muun muassa palavasilmäisestä kommunistista mykäksi murrettu Lassi Tuomi saa isoisä Lauri Tuomaisen kasvot, hiljainen Anna on Anna-mummo ja rautainen pyykkärimuija Hilda Tuomi muistuttaa ammattiaan myöten Sirpa Kähkösen isotätiä.

Ukin
muistojen vuoro

Nyt on ukin muistojen ja faktan vuoro. Jos aihe ei olisi niin julma kuin poliittiset vainot 1930-luvun Suomessa, voisi puhua lämminhenkisestä lähestymistavasta. Tällä kertaa lämpö tarkoittaa lähinnä humaania ja epäinhimillisyydet voimakkaasti tuomitsevaa sävyä. Kommunistit nostetaan yksilöiksi yleistämisen sijaan, nimettömät kuolemat muuttuvat henkilökohtaisiksi tragedioiksi, jotka katsotaan katkeraan loppuun joko Suomessa tai Stalinin ajan Neuvostoliitossa. Materiaalina Kähkönen käyttää yksityistä kirjeenvaihtoa, muistelmia, päiväkirjoja, valokuvia, lehtileikkeitä ja tieteellisiä tutkimuksia.

Kirjan alkuosa on omistettu ukille, Lauri Tuomaiselle. Kiivas ja oikeudentuntoinen kymmenlapsisen työläisperheen kasvatti liittyi luonnollisesti 1920-luvulla kommunisteihin ja päätyi vuosikymmenen puolivälissä Pietarin punaupseerikouluun, josta kuitenkin karkasi takaisin Suomeen. Nuoruuden edesottamukset johtivat siten Etsivän Keskuspoliisin kirjoihin ja kahdesti Tammisaareen poliittiseksi vangiksi. Lauri Tuomainen ei koskaan kertonut tyttärentyttärelleen mitään vankila-ajastaan, mutta kohtalotovereitten muistelmien perusteella Kähkönen rakentaa pala palalta isoisänsä menneisyyttä.

Kirjailija muistaa esitellä 1920–1930-luvun suomalaisesta yhteiskunnasta mielenkiintoisia taustoja. Ruotsinkielinen Ekenäs vastusti viimeiseen saakka suomalaisten asettumista konservatiiviseen idylliinsä, eikä Tammisaaren yliopistoksi kutsuttu suomalaisvankien pakkotyölaitos ainakaan helpottanut asiaa. Henkiseen nujertamiseen tähtäävä vankeusrangaistus tehosi huonosti niskoitteleviin ja aatteestaan varmoihin kommunisteihin, ja yhteenotot henkilökunnan kanssa olivat toistuvia. Kun poliittisten vankien oloja heikennettiin 1930-luvun alussa, välit kiristyivät ja rangaistukset kovenivat. Osa vartijoista tiedettiin niin ikään valtiovaltaa vastustaviksi lapualaisiksi.

Ennen kaikkea
tarinankertoja

Kähkönen kuvaa laajasti poliittisten vankien nokkelaa maanalaista toimintaa ja ymmärtää vaikeiden olojen ja yhteisen aatteen synnyttämää yhteisöllisyyttä. Toisaalta työväenaatteen ja perinteiden vaaliminen piti yllä vihaa ja kostonhalua sekä lujitti kuolleiden toverien muistoa.

Aikakauden yleinen aggressiivisuus ja Lapuan liikkeen nousu johti Tammisaaressa tilanteen kärjistymiseen keväällä 1933. Eduskuntaan asti viedystä vankeinhoidon tilaa koskevasta keskustelusta ei ollut kuin haittaa asianosaisille, ja Tammisaaren vankila sai kurinpalauttajaksi uuden johtajan, reserviluutnantti Arvo Kartanon. Kun 400 poliittista vankia aloitti syömälakon, se lopetettiin kymmenen päivää myöhemmin julmalla pakkoruokinnalla, jossa kuoli neljä miestä.

Kähkönen on ennen kaikkea tarinankertoja, ja siksi Vihan ja rakkauden liekit muistuttaa tietokirjamaisuudessaankin juonellista kokonaisuutta pää- ja sivuhenkilöineen. Tässäkin tarina imaisee mukaansa. Oman lukunsa saavat rakastavaiset Kalle ”Kypsä” Lindholm ja Sulo Kokkonen, ja niin ikään tärkeitä henkilöitä tapahtumien kannalta ovat muun muassa Lauri Tuomaisen kihlattu Anni Kukkonen ”kaikessa suloudessaan” sekä Neuvostoliittoon paremman toivossa paennut Eino Orava. Uusiseelantilaisen maoriprinsessan lapsenlapsen Mary Pekkalan päätyminen suomalaisten kommunistien riveihin kuulostaa jo lähes uskomattomalta.

MARI VIERTOLA

Sirpa Kähkönen Fiore-lavalla sunnuntaina 3.10. klo 12.20.

Sirpa Kähkönen on tarinankertoja. Vihan ja rakkauden liekeissäkin tarina imaisee mukaansa.
Sirpa Kähkönen on tarinankertoja. Vihan ja rakkauden liekeissäkin tarina imaisee mukaansa.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.