Riettaita uutisia kuvitelluista kuolemista

• Juhani Brander: Nekrologeja. Sammakko 2010.

Nekrologin eli muistokirjoituksen laatiminen on etuoikeus, johon ei voi harjaantua. Nekrologi on viimeinen tilaisuus ikuistaa ainutlaatuinen ihminen muutamalla osuvalla anekdootilla. Useimmiten tuloksena on ankea ansioluettelo.

Kaunokirjalliset sovellukset tällaisesta jäykän sentimentaalisesta tekstityypistä eivät ole helppoja.

Juhani Branderin kirja Nekrologeja menee parodian tietä. Enimmäkseen Brander vedättää kuolinuutisista rasvaisia vitsejä. Kuvitteellisista vainajista kerrotaan näiden perversiot ja skandaalimaiset epäonnistumiset.

Vainajat on luokiteltu luonteen mukaan narsisteihin, neurootikkoihin, kostajiin ja loimaalaisiin. Pienten hautailmoitusten banaalit runoteelmät liioitellaan nekin.

Toisaalta Brander operoi proosarunoilijan vapaudella. Hän yllättää härskin huumorin ohessa hillityllä ironialla. Vaatimattomien työnsankareiden ja hiljaisten kansanmiesten ylistys paljastetaan henkiinjääneiden voitonriemuksi. Nekrologi ei ole kaukana kirjallisesta nekrofiliasta.

Juttukokoelman paras mukaelma on tehty myyttisestä kansansankarista, ”Teollisen rakkauden Petristä”. Perinteisen miehuuden kuolema kuvataan uuden aikakauden aluksi, kliseineenkin korkeahenkiseksi: ”Tytöt ihmettelivät oven avaamisia, klassisia sitaatteja, omasta äänestä liikuttumista, hellää oraalisuutta, yhteisten hetkien vaalintaa, brutaalin väkivallan ihannoinnin loppumista, armeijan ja poliisin pilkkaa, fetasalaattia, korkeaa otsaa, samettipikkutakkeja ja yleistä syvällisyyttä.”

Juhani Branderin Nekrologeja jää kuitenkin kauaksi tyyliväännöksen tarjoamista mahdollisuuksista. Elämäntarinan tiivistämisessä muutamaan virkkeeseen kirja jää kauaksi Petri Tammisen klassikkopokkarista Elämiä (1994).

Nekrologeja lukiessa oppii sentään kiinnittämään huomion niihin asioihin, jotka oikeissa kuolinuutisissa ilmaistaan ahdistuneen monimutkaisesti.

Etenkin kuolintapa ja muistelijan suhde vainajaan ovat nekrologissa avainkohtia, lähellä parodiaa itsestään. Niihin Brander tarttuu kuin puolivalmiseen runosanaan. Esimerkiksi pinnasänkyyn poisnukkuneen ”irtolaisen” omaiset ”tunsivat omalla tavallaan”.

Myös kuolintapaan liiittyvät kiertoilmaisut väännetään irvokkaan runolliseen muotoon. Eräs ”teki hemingwayt” ja toinen ”meni tarpeettoman väkivallan seurauksena”.

Jokaisessa kuolemassa on yhtä paljon lyyristä kuin groteskia, vakuuttelee Brander.

MARKKU SOIKKELI

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.