Tarina ilman rajoja

• Alastair Reynolds: Aurinkojen huone, suom. Hannu Tervaharju. Like 2010. 572s.

Ero tavanomaisen jännitysromaanin ja jännittävän tieteiskirjan välillä on merkittävä. Uskomattomimmankin jännitysromaanin juonikulun tulee toimia loogisissa tapahtumaketjuissa. Scifissä jännitys voi toteutua ilman mitään rotia.

Kovaksi keitettyä scifiä on tarjolla kaikille Alastair Reynoldsin ystäville. Uusin suomennos Aurinkojen huone on erityisesti keskiosassaan vetävää mielikuvituksen lentoa. Kukapa ei haluaisi tietää, kuka on petturi ja missä salaliitto piileksii.

Aurinkojen huone edustaa aikuisseikkailujen viihdevalioita. Alkukehystelmä enteilee yllättävien käänteiden lisäksi myös mystiseksi kääntyvää tarinointia tarinoinnin sisällä, mutta tämä mystinen elementti – sisäjumaluus – ei lopulta tuo esiin mitään erityistä uutta tarkasteluakselia. Lopullinen analyysi jää kirjailijalta tekemättä.

Suvun merkitys

Pelkäksi viihteeksi Aurinkojen huonetta ei kuitenkaan kannata leimata. Vaikka romaani ei tuo olennaista uutta scifiin, ja vielä vähemmän fantasiaan, tietyt moraalisfilosofiset pohdiskelut, kuten ystävyyden ja sukulaisuuden rajapintojen kohtaaminen ihmislajien tulevaisuudessa (tai nyt) on aina yhden lisäteoksen arvoista.

Uhrautuminen jonkin asian tai ihmisen, puhumattakaan ihmisryhmän saati ihmiskunnan puolesta on lajin säilymisen kannalta olennaisista olennaisinta. Onko oikeutettua tappaa yksi lajitoveri miljoonan säilymiseksi? Entä miljoona miljardien säilymiseksi? Keillä ja millä kompetensseilla olisi tähän oikeutus?

Jännityksen paulat

Kokeneena alan taitajana Reynolds jättää ratkaisumallit lukijan harkittavaksi, tai yhtä hyvin harkitsemattomaksi. Tasoja löytyy. On viime kädessä tärkeämpää huomata, että ei ole olemassa ilmiötä ”me tai he” saati ”me tai ne”. Ihmisellä on taipumus määritellä asioita, mutta joustava ajattelu osaa pyllähdyttää nämäkin käsitteet nurin.

Tähän kirjailija tarvitsee lopultakin vain murto-osan ydinfyysikon tiedoistaan. Kirjassa käsitellyt miljoonat vuodet, ajan supistaminen, galaksien väliset madonreiät, kausaaliteoria, keinoälyn inhimillistäminen ja niin edelleen ovat vain ulkokohtaisia ajatussilmukoita, joilla Reynolds haluaa taivuttaa lukijan mielen jännityksen rajattomiin pauloihin.

Parhaimmillaan hän siihen myös kykenee.

ERKKI KANERVA

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.