Kansanperinne herää eloon nuortenromaaneissa

• Reeta Aarnio: Maan kätkemät. Otava 2008. 207 s. • Tuulia Aho: Lumen tytär. WSOY 2008. 271 s. • Hannu Hirvonen: Vikke Saapasrenki. Kuv. Mika Lietzén. Tammi 2008. 265 s. • Raili Mikkanen: Pähkinäpuinen lipas. Tammi 2008. 205 s.

• Timo Parvela: Tiera. Tammi 2008. 271 s.

Pitkään jatkunut fantasia-aalto on viimein saanut suomalaista taustatukea kansanperinteen puolelta. Piristävintä asiassa on sen voima: mitä enemmän ammennetaan kotoisesta perinteestä, sitä mielenkiintoisempi on lopputulos.

Hannu Hirvosen ja Raili Mikkasen kirjojen juoniaineksessa ja motiiveissa on häkellyttävän paljon yhtäläisyyksiä, mutta molemmat toimivat omalla tyylillään komeasti.

Hirvosen Vikke Saapasrenki kertoo kansanperinnettä ja melko lailla satujakin mukailevan sankaritarinan köyhän pojan kasvamisesta kunnon mieheksi, vastuksista huolimatta. Mukaan ripotellaan runsaasti menneen ajan merkkejä Pitaalisten saaresta kierteleviin kasakkapartioihin.

Vaikka tarkkaa vuotta ei määritellä, tarinan voi helposti sijoittaa vähintäänkin 1800-luvulle ihmisten maailmankuvan perusteella. Näin ajassaan pysyvää nuortenseikkailua, joka on vielä kirjoitettu sopivaksi helppolukuiseen Vihreä Varis -sarjaan, on ilo lukea. Kaiken lisäksi kirjasta löytyy nuortenkirjasyksyn tyylikkäin rakkauskohtaus, jossa Vikke jakaa appelsiiniksi osoittautuvan ihmeellisen hedelmän salaa mielitiettynsä kanssa.

Mikkanen vie lukijansa aina 1600-luvun lopulle saakka. Pähkinäpuinen lipas perustuu niin ikään hämärän syntyperän tarjoamaan salaisuuteen, petokseen ja sen korjaamiseen oikeuden nimissä. Tällä kertaa vastauksia etsii Anna Mikontytär, noidaksi syytetyn kansanparantajan nuorin tytär, jolle äiti on kuolinvuoteellaan ojentanut salaperäisen avaimen. Eikä kultainen avain kerjäläisen hallussa 1600-luvulla lupaile hyvää, vaikka Anna löytääkin kotoaan siihen sopivan pähkinäpuisen rasian.

Sekä Hirvonen että Mikkanen antavat sattuman ohjata päähenkilöidensä kohtaloita julmalla tavalla. Samalla tarinaan saadaan liitettyä niin eettisiä kuin moraalisia pohdintoja, filosofiaakin.

Kalevalaa ja shamaaneja

Timo Parvela yhdistää scifiä Kalevalaan seikkailuromaanissaan Tiera . Sekoitus on todettu toimivaksi jo Sammon vartijat -sarjan ensimmäisessä osassa.

Moderni maailma on edelleen tuhon partaalla, kun nuoret sankarit ja vanha rehtori suuntaavat Lapin Lemmenjoelle viimeisen Sammon palasen etsintään. Niin kauan kuin Louhi ei ole saanut käsiinsä kaikkia ihmekoneen osia, on ihmiskunnalla toivoa. Vahvasti kalevalaisia esikuviaan muistuttavat henkilöt saavat käyttää tosissaan erikoistaitojaan säilyäkseen hengissä, eikä loppukaan takaa kuin hetken rauhan.

Tiera on selvästi toinen osa pidemmässä sarjassa: nyt on henkilöt luotu, mutta kehittely on vielä kesken. Esimerkiksi koko kirjalle nimensä lainannut Tiera jää vielä persoonaltaan ja merkitykseltään aika kevyeksi, vaikka muinaisvaatteisiin pukeutuva toimintasankari istuu luontevasti Parvelan muinaisscifirymistelyyn.

Tuulia AhonLumen tytär on alkuaan parempi kirja. Tavanomaisena fantasiana liikkeelle lähtevä tarina shamaanin ja mykän tytön matkasta Sanojen vartijoiden saareen muuttuu puolivälistä mielenkiintoisemmaksi, kun päästään perille, eikä helppoja vastauksia löydykään. Hyvän ja pahan raja osoittautuu häilyvämmäksi kuin genressä on totuttu, ja ihmisetkin voivat muuttua. Oikean ja väärän erottaminen ei tässäkään teoksessa ole yksinkertaista, ja menneisyyden ratkaisujen kanssa joutuu niin ikään elämään.

Reeta AarnionMaan kätkemät on ryhmän lattein fantasia. Neljättä luokkaa käyvälle Liinalle ystävineen ehtii kyllä tapahtua vaikka mitä koululaisten pelastaessa maan alta maahisten kaappaamia lapsia, mutta edellä esitettyjen kaltaisia yllätyksiä kirja ei tarjoa.

Itse asiassa teoksessa on jo niin paljon yhtäläisyyksiä Harry Pottereihin, että Maan kätkemiä voisi kutsua kyseisen sarjan pastissiksi. Eikä tyylimukaelma voi koskaan olla aidon veroinen, ainakaan fanien mielestä.

MARI VIERTOLA

TS/Tammi<br />Hannu Hirvonen
TS/Tammi
Hannu Hirvonen
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.