Kuolemisen
sietämätön keveys

• José Saramago: Oikukas kuolema. Suom. Erkki Kirjalainen. Tammi 2008. 244 s.

Mitäs jos kukaan ihminen ei koskaan kuolisi? Aivan mahtavaa, lienee useimpien ensi reaktio. Vihdoinkin ihmiskunnan ikiaikainen unelma toteutuneena!

Hetkinen - ajatellaanpa tarkemmin. Jos vain kuolema tekisi lakon, mutta muuten elämä sujuisi kuten ennenkin, seuraukset olisivat katastrofaaliset. Sairaalat täyttyisivät tuota pikaa elinkelvottomista potilaista: loputtomasti heikkenevistä vanhuksista, vakavasti loukkaantuneista, kuolemattomista kuolemansairaista…Kohta näitä vuoteessa viruvia zombeja olisi enemmän kuin varsinaista aktiiviväestöä.

Tämänsuuntaiseksi tilanne alkaa kääntyä José Saramagon uusimmassa romaanissa.

Saramagon ainutlaatuiseksi tavaramerkiksi ovat muodostuneet juuri tällaiset "mitäs jos" -romaanit. Mitäs jos Iberian niemimaa irtaantuisi muusta Euroopasta kuten kirjailijan läpimurtoteoksessa Kivinen lautta (suom. 1994)? Mitäs jos kaikki ihmiset äkkiä sokeutuisivat kuten romaanissa Kertomus sokeudesta (suom. 1997)? Tai mitäs jos kaikki äänestäisivät vaaleissa tyhjää kuten Kertomus näkevistä (suom. 2007) olettaa?

Jotkut ovat nähneet Saramagossa Kafkan manttelinperijän, mutta tosiasiassa portugalilaisnobelistin tyylilaji edustaa aivan toista ääripäätä. Hän rakentelee ilkamoivia filosofisia allegorioita, joista Kafkan synkkyys on kaukana. Oikeastaan Saramago vie vain lukijansa kaiken fiktion alkulähteille, sillä realistisimmankin fiktion luonteeseen kuuluu juuri tämä "mitäs jos" -olettamus.

Piikkejä päättäjille

Kaikki Saramagon yhden asian romaanit ovat samalla poliittisia satiireja. Kirjailija osoittaa, miten helposti poliittinen järjestelmä suistuu raiteiltaan poikkeustilanteissa. Päättäjät turvautuvat aina samanlaisiin, stereotyyppisiin ratkaisuihin joista luovuus on kaukana: pakkokeinoihin, väkivaltaan ja diktatuuriin.

Totuuden nimessä on myönnettävä, että Saramago asettaa teoksissaan hallintovallan niin mahdottomiin tilanteisiin, että niihin ei kukaan tiedä oikeita ratkaisumalleja. Ei Saramagokaan. Niinpä poliitikoille nauraminenkin on helppoa!

Jos poliittinen satiiri tuntuukin Oikukkaassa kuolemassa hieman helppohintaiselta, kirjailijan pohdinnat nykyihmisen kuolemattomuuden kaipuusta ovat sitäkin osuvampia. Teoksen nimettömän maan kuolemattomat asukkaat alkavat näet hetimiten rukoilla kuolemaa takaisin keskuuteensa ja kuskata vakavasti sairaita läheisiään salaa naapurimaihin, joissa normaalit luonnonlait ovat vielä voimassa.

Rakkaus voittaa

Yhden asian romaanit tuppaavat valitettavasti ammentamaan aiheensa nopeasti tyhjiin, ja teksti alkaa toistaa itseään. Tämä piirre on jonkin verran vaivannut myös Saramagon aikaisempia romaaneja, mutta tällä kertaa kirjailija on päättänyt korjata asian.

Kuolema, joka on teoksessa henkilöity - tietysti - oikukkaaksi naiseksi, lopettaakin yhtäkkiä lakkonsa, mutta kertoo ilmoittavansa poislähteville kirjeitse viikkoa ennen näiden kuolinpäivän. Siis jälleen kerran monelle tuttu haave, joka kuitenkin osoittautuu toteutuessaan painajaiseksi: romaanissa ihmiset joutuvat paniikkiin alkaessaan vahdata kohtalokasta kirjettä!

Äkillinen juonenkäänne antaa uutta puhtia teokselle mutta siirtää samalla sen tematiikan aivan uudelle tasolle. Käänteestä alkaa tavallaan uusi romaani, poliittinen allegoria muuttuu romanttiseksi fantasiaksi. Kuolema rakastuu näet erääseen "potilaaseensa", Bachia soittavaan kuolemansairaaseen sellistiin. Perinteisessä romaanissa moinen ratkaisu tuntuisi epäonnistuneelta, mutta Oikukas kuolema ei ole perinteinen romaani. Oikeastaan ei romaani ensinkään vaan elämänfilosofinen tutkielma, jota hallitsee juonen sijasta Saramagon vahva kertojanääni.

Ja tämä ääni julistaa meille, että on kaksi voimaa, joiden edessä kuolemakin joutuu nöyrtymään: rakkaus ja taide!

VEIJO HIETALA

TS/Lehtikuva<br />Jose Saramago on kirjoittanut uuden "mitä jos" -romaanin.
TS/Lehtikuva
Jose Saramago on kirjoittanut uuden "mitä jos" -romaanin.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.