Raadollista vai romanttista

• SusuPetal: Toinen painos. BoD 2008. 172 s. • SusuPetal: Taikkarin mäellä. BoD 2008. 98 s.

Viihteelliset lukemistolehdet ovat aina toimineet suomalaisen kirjallisuuden kasvualustana. Lukemattomat kirjailijat Kalle PäätalostaTapani Baggeen ovat aloittaneet uransa lukemistoissa, jotka virallinen kirjallinen kulttuuri on unohtanut.

Yksi lukemistojen sivuja täyttänyt kiinnostava kirjailija salanimellä Petra Oinonen esiintynyt turkulaisnainen. Oikeaa nimeään tarkasti varjeleva kirjoittaja tunnetaan nykyään parhaiten blogisalanimellä SusuPetal. Blogeissaan hän kirjoittaa raadollista ja proosallista runoutta, joka käsittelee usein perhe- ja parisuhdeväkivaltaa.

Petra Oinosen nimellä hän on kirjoittanut novelleja lähinnä Kolmiokirjan legendaariseen Reginaan . Novelleissaan hän käsittelee samoja aiheita kuin myöhemmin blogirunoissaan. Tästä on todistuksena palvelukustanteena ilmestynyt Toinen painos , johon kirjoittaja on koonnut Reginassa 1990-luvulla ilmestyneitä novellejaan. Ne eivät ole mitään romanttista lööperiä, joksi Reginan tekstit usein tuomitaan.

Hyvä esimerkki on Tappava rakkaus , jossa nainen kostaa vastuuttomalle miehelle tämän menneet teot. Kosto on erityisen julma. Kirjan paras novelli Huijarit toimisi hyvin dekkariantologiassa kertoessaan eroottisesti puoleensa vetävästä huijarimiehestä, joka kietoo isättömän naisen pauloihinsa. SusuPetal tuo esille teemoja sosiopaattien viehätysvoimasta, hylkäyksen jättämistä tunteista ja vanhempien kyvyttömyydestä kiintyä omiin lapsiinsa.

SusuPetalin novelleissa elämä on rikkinäistä ja surkeata. Surkeinta elämä on kirjan päättävässä huumetarinassa Rakkaudesta Mikaeliin , jonka lopussa entinen rakastettu löytyy Pariisin karmeimman lähiön karmeimmasta sopukasta.

Pois kamaluuksien keskeltä pääsee vain lähtemällä avaruuteen, kuten käy kirjan muutoin heikoimmassa novellissa Keltainen kortti .

SusuPetalin vieläkin raadollisempi puoli näkyy myös hänen toisessa palvelukustanteena ilmestyneessä kirjassaan, Turkuun sijoittuvassa runoteoksessa Taikkarin mäellä. Sen karuissa ja autistisen toisteisissa runoissa eletään 1970-luvun ankaraa aikaa huonon punaviinin, Suomeen maihinnousun tehneiden huumeiden ja rokkihaaveiden keskellä.

SusuPetal on prosaistina hienovarainen, mutta runon kirjoittajana hän pyrkii shokeeraavaan hakkaavuuteen.

Toinen painos ja Taikkarin mäellä ovat hyviä osoituksia siitä, että palvelukustanteiden ei tarvitse olla tunkkaista itsetilitystä tai sisäpiirinvitsejä. Toisen painoksen novellit olisivat toisaalta tarvinneet kustannustoimittajan käsittelyä eikä oikean reunan liehureunakaan kutsuvalta näytä.

JURI NUMMELIN

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.