Palmujen aika Saksassa

•  Heikki Palmu: Panssariniitty. Ulkosuomalaisen päiväkirja. Suomen Lähetysseura 2008. 374 s.

Heikki Palmu on Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän työnohjaaja. Lisäksi hän on kirjailija, kahdentoista kirjan ja viiden kuunnelman mies.

Palmu toimi yli seitsemän vuotta (1993-2000) Etelä-Saksan suomalaisten pappina, asemapaikkana München. Sitä ennen hän työskenteli sairaalapappina. Panssariniitty kuvaa Palmun ja hänen Kristiina -vaimonsa Saksan-vuosia. Kirja on saanut nimensä Panssariniitystä, Münchenin lähellä olevasta entisestä panssarivaunujen harjoituskentästä. Vaikka Palmu on ulkosuomalaisten pappi, järjestelmä on sellainen, että hän on Baijerin evankelisen maakirkon palveluksessa. Münchenin ohella hänen aluettaan ovat Nürnberg ja Stuttgart.

Ensi lehdiltä lähtien Palmun teksti vetää mukaansa. Hän ei kerro järisyttävistä tapahtumista mutta lataa tekstiinsä sykähdyttävää jännitettä ja merkitystä. Lähes henkeä pidättäen lukija seuraa perheen (mukana on myös tytär Kirsi ) asettumista Münchenin isoon pappilaan ja töiden käynnistymistä uudessa ympäristössä.

Sairaalapapin herkkyys

Palmun vaivana on masennus. Sairaalapapin herkkyydellä Palmu kuvaa omaa tilaansa ja toimiaan sen kohentamiseksi. Pitkäaikainen masennus tappaa elämästä ilon ja tekee työstä kivireen vetämistä. Palmu ei tarjoa lukijalle taikatemppuja masennuksesta selviämiseksi. Hän sinnittelee päivästä toiseen, ja välillä on toki pitkiä seesteisiä jaksoja. Tärkeänä selviytymiskeinona Palmulla on vapaahetkien ja lomien kunnioittaminen. Ne on pyrittävä rauhoittamaan työnteolta niin houkuttelevaa kuin yliyrittäminen velvollisuudentuntoiselle ihmiselle onkin. Tärkeitä henkireikiä ovat harrastukset, jotka eivät liity työhön: lukeminen, kirjoittaminen, pyöräily, öljyvärimaalaus. Takaisin kirjoittamisen syrjään pääseminen on keskeinen tekijä masennuksen voittamisessa.

Palmu on kiitollinen saksalaiselle KELA:lle, joka mahdollisti pitkäaikaiseen psykoterapiaan pääsyn. Eräs prosessin oivalluksia on, että psyyken aggressioita on voitava purkaa. Liiallinen kiltteys on pahasta. Myös kova suoriutumisen ja menestymisen tarve on usein tie masennukseen. Palmun selviytymisessä puolisolla on tärkeä rooli. Osan ajasta Palmu on Saksassa "omillaan", kun vaimo palaa Suomeen virkaansa hoitamaan.

Kirjassa tulee esiin mielenkiintoisia kulttuurieroja. Saksalaiset "kirkkokahvit" pitävät sisällään yleensä oluen tai muiden alkoholijuomien nauttimista. Täysin mahdoton ajatus Suomessa! Pitkään Saksassa asunut teologiystäväni muistaa hämmennyksen, jonka aiheuttivat vanhat ukkorovastit, jotka siemailivat olutta isoista tuopeistaan.

Kun hän varovasti mainitsi, että sitä pidetään Suomessa hiukan synnillisenä, vastauksena oli "sepä mielenkiintoista!" -huudahdus. Palmulle oluenjuonti, "baijerilainen ruokavalio", uhkaa muodostua jonkinasteiseksi ongelmaksi, josta hän pari kertaa kirjassaan mainitsee.

Saksalaista byrokratiaa

Kirja avaa näkymiä saksalaiseen byrokratiaan. Asiakkaan hyppyyttäminen luukulta toiselle tuntuu olevan tavallista. Tietotekniikan ja esimerkiksi pankkiautomaattien hyödyntämisessä Saksa oli ainakin Palmun oleskeluaikana Suomea jäljessä.

Saksan evankelista kirkkoa, työnantajaansa, Palmu pitää huomattavasti osallistuvampana kuin Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa. Se ottaa kriittisesti kantaa harjoitettuun maahanmuuttaja- ja ympäristöpolitiikkaan. Se on vasemmistolaiselle Palmulle mieleen. Jonkin verran Palmu kertoo omasta osallistumisestaan. Hän suhtautui aikanaan kriittisesti arkkipiispa Jukka Paarman valintaan, mutta myöntää auliisti, että Paarma on selviytynyt hyvin tehtävästään.

Toinen tapaus liittyy presidentinvaaleihin, joissa Tarja Halonen valittiin ensimmäiselle presidenttikaudelleen. Viitisenkymmentä kirkonmiestä ja -naista, Palmu heidän mukanaan, julkaisi Kotimaa -lehdessä mainoksen Halosen puolesta, mistä seurasi valtava paheksunnan aalto oikeiston suunnalta.

Palmut ovat lumoutuneet Saksasta, sen kulttuurista ja luonnosta. Panssariniitty on virkistävää luettavaa. Amerikkalaisen viihdesaasteen asemesta on hienoa välillä hengittää Keski-Euroopan ilmaa.

JARI LYBECK

TS/Jonny Holmén<br />Sekä kirjailijana että pastorina tunnettu Heikki Palmu muistelee uusimmassa kirjassaan Saksan-vuosiaan.
TS/Jonny Holmén
Sekä kirjailijana että pastorina tunnettu Heikki Palmu muistelee uusimmassa kirjassaan Saksan-vuosiaan.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.