Nuoria pimeässä

• Marko Hautala: Itsevalaisevat. Tammi 2008. 239 s.

Nuorten ja aikuisten välinen kuilu on ollut nähtävissä jo pitkään. Nuoret ja aikuiset eivät yksinkertaisesti puhu samaa kieltä. Ennen Jokelan ja Kauhajoen koulumurhia kirjoitettu Itsevalaisevat kertoo muun muassa tuosta päivänpolttavasta ongelmasta.

Romaani alkaa kohtauksella, jossa viidennen rakastajattarensa luota palaava Elias Rosvik on näkevinään teini-ikäisen tyttärensä tuntemattoman miehen kainalossa. Sade estää häntä kuitenkin näkemästä tarkasti, ja Rosvik päättää uskoa kuvitelleensa. Valitettavasti, sillä tytär ei enää palaa kotiin.

Hautala kuvaa taitavasti nuorten ja aikuisten toisistaan erilleen ampautuneita maailmoja. Sekä uralleen omistautunut Elias että hänen moniongelmainen kotivaimonsa ovat uskottavia hahmoja, ja mikä parasta, kalaa palvovan kultin avulla maailmasta siedettävämpää paikkaa tekevät teinitkin tuntuvat aidoilta.

Erityisen ahdistavaksi romaanin tekee se, että siinäkin hankaliin asioihin tartutaan liian myöhään - aivan kuten suomalaisessa politiikassa.

Elias havahtuu kurkottamaan tytärtään kohti vasta, kun tämä on jo vaihtanut kodin aikuisten vihaamiseen perustuvaan kulttiin ja lohduttomaan yritykseen valaista ympärillä vallitsevaa pimeyttä omin avuin.

Itsevalaisevia voi lukea kauhuun kallistuvana fantasianakin, mutta pohjimmiltaan romaani on 2000-luvun realismia, jota moniäänisyytensä ja tyylillisen ilmavuutensa vuoksi voisi jälkirealismiksikin luonnehtia.

Muun muassa mielenterveyshoitajana työskennellyt Hautala saattaa vielä kirjoittaa sen aikalaisromaanin, joka auttaa ymmärtämään, mikä Suomessa mättää.

TUOMO KARHU

TS/
TS/