Kauneudesta viattomasti,
kuin joskus ennen vanhaan

• Kauneuden historia. Toim. Umberto Eco. WSOY 2008. 439 S.

Semiootikko, kirjailija Umberto Econ toimittama teksti- ja kuvakokoelma Kauneuden historia (ilmestynyt alun perin Italiassa 2004) on eräänlainen kauneuden käsitteen ympärille koottu ensyklopedia. Mikä ettei, jos haluaa kesyn konsensuskäsityksen kauneuden käsitteestä, sellaisen, jossa mikään ei pistä silmään, jossa kaikki on niin kuin joskus kauan sitten, "vanhoina hyvinä aikoina". Vanhahtavasta sisällöstään huolimatta teos on aikamme näköinen tuote, tehty ylikansallisille markkinoille. Mistähän johtuu, että kaikista historiatieteistä juuri kuvataiteen historiaesityksen tapaisiin tuotteisiin suhtaudumme niin myhäilevästi - onpa kauniita painokuvia, ihastuttavan hohtelevaa paperia ja kiillotettuja maailmankuvia? Taidehistoriaan nähden jonkin toisen historiatieteen kohdalla saattaisimme suhtautua huomattavasti kriittisemmin tällaisiin suljettuihin, ristiriidattomiksi valkopestyihin ja siisteiksi lingottuihin tuotepaketteihin.

Popularisointia kiiltokuvilla

Estetiikan popularisointia voi tehdä kiiltokuvillakin, mutta kunpa markkinoilla olisi vaihtoehtoja. Oppikirjamainen äänensävy korostaa lukijalle sitä, että "tässä kerrotaan nyt vaikeita asioita yksinkertaiselle vastaanottajalle niin, että lopulta kaikilla on hyvä mieli". Hyvä esimerkki on se, että jo johdannossa alleviivataan naiiviksi oletetulle lukijalle, että tässä kirjassa käsitellään kauneutta irrotettuna tuhmista haluista. Onnea tälle mahdottomalle matkalle, jossa kauneuden ja Venus-arkkityypin havainnollistuksena käytetään vaikkapa Pirellin kalenterikuvia ja lukemattomia muita todella voimakkaasti latautuneita kuvia. Sodanjälkeisestä tai nykykulttuurista tekijät eivät ole vielä kuulleetkaan; harmi, sillä niitä käsitellessään he olisivat joutuneet asettamaan vanhahtavat peruskäsityksensä alttiiksi ihan kokonaan.

Toki kirja on juuri sellainen selailuteos, jollaista joskus kaipaa nojatuolilukemistoksi tai näppäräksi hakuteokseksi, kaikki kunnia siitä. Otsikoiden alta löytää nopeasti ja helposti määritelmiä ja nasevia lainauksia. Nykykulttuurin lisäksi kirjasta ei puutu kuin tehtäväosa, jossa kirjoittajakaksikko Umberto Eco ja Girolamo De Michele antaisi lukijalle kotitehtäviä: "mietipä katumainosten tyttösiä katsellen, mikä kauneuden kaanonin mittasuhdekaavio niissä toteutuu."

Referoivaa peruskamaa

Lasten ja nuorten tietosanakirjoissa on aivan peittelemätöntä keräilyn nautittavuutta, lyhytjännitteisten pikkutekstien kokoilun iloa, sitä selailun helppoutta, jolla kouluikäisiä houkutellaan lähestymään isoja ja laajoja asioita: luonnontieteitä, historiaa ja muita keskeisiä kivijalkoja, joita on mahdotonta ottaa haltuun kerralla. Samaa viehätystä on Kauneuden historiassa , jollei siltä odota liikoja.

Hieman silti ihmetyttää, miten Econ kaltainen brontosaurus on jaksanut kirjoittaa näin referoivaa peruskamaa - sinänsä varmaan tarpeellista tavaraa, mutta kuitenkin perimmiltään tutun ja turvallisen tutkimusperinteen pintaraapimista tietosanakirja-artikkeleiksi. Teoksesta tulee useallakin tavalla mieleen ne monikansalliset matkaoppaat, joissa massaturismin must-kaupungit esitellään teksti- ja kuvatilkkuina, erikielisinä laitoksina, mutta täsmälleen samoilla, kustannustehokkailla sisuksilla. Niissä matkailukohteet puristetaan havainnollisiksi tv-dinnereiksi, hampurilaisaterioiden tapaan helposti hotkaistaviksi ja sulaviksi. Italialaisista taidekaupungeista tehdyt massaoppaat ovat täynnä henkeäsalpaavan kauniita kuvia aivan kuten Kauneuden historiakin , mutta emme oleta matkaoppaidenkaan edustavan muuta kuin turismisabluunan edustamaa todellisuutta.

Kauneuden historian tekstisiruset ovat niin suppeita, että miksi-kysymyksille tai vastakarvaisille luentatavoille ei löydy tilaa. Tyylihistoriakin otetaan annettuna; tuntuu, että monet taidehistorian jo kaavoiksi ja kainalosauvoiksi tunnustamat oppirakennelmat otetaan teoksessa kovin kirjaimellisesti ja tosissaan. Täytyy toivoa, ettei lukija missään nimessä (edes Ruusun nimessä ) ota Kauneuden historiaa taidehistorian yleisesityksenä, vaan pikemminkin kuvitettuna johdantona estetiikkaan.

Pekka Tuomiston suomennos juoksee mukavasti ja tekstiantologian sitaattien nautinnollisuus säilyy kirjoittajasta toiseen. Vaikka kirjoittajien luisevista tulkinnoista puuttuu lihaa ja verta, on kirjallisuuden ja kuvataiteen katkelmien liittäminen yhteen mosaiikkimaisen miellyttävää luettavaa. Katkelmallisuus on toki koko teoksen ideakin: tekstejä, teoskokonaisuuksia, visuaalisen kulttuurin jatkumoita tai esteettisiä järjestelmiä ei voi tällaisessa teoksessa esittää kuin fragmentteina. Mutta ehkäpä juuri palanen, fragmentti, siru, viipale tai katkelma saa lukijan hakemaan lisää tietoa ja löytämään jotakin omaperäisempää kuin Kauneuden historia haluaa tarjota.

ANNA KORTELAINEN

TS/<br />Kauneuden historia Umberto Econ kiteyttämänä: Naisen rintakuva 100-luvulta eKr. (vas. ylhäällä), Agnolo Bronzinon Allegoria: Venus ja Cupido (1545), Paul Cauguinin Aha oe feii? (1892) sekä Allan Jonesin ja Philip Castlen Pirellin kalenteri (1973).
TS/
Kauneuden historia Umberto Econ kiteyttämänä: Naisen rintakuva 100-luvulta eKr. (vas. ylhäällä), Agnolo Bronzinon Allegoria: Venus ja Cupido (1545), Paul Cauguinin Aha oe feii? (1892) sekä Allan Jonesin ja Philip Castlen Pirellin kalenteri (1973).
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.