Elämän peruskysymysten äärellä

• Harri Pystynen: Anteeksi, etsin ihmistä. Toimittanut Tiina Pystynen. Johnny Kniga 2008. 171 s.

Sarjakuvataiteilija Harri Pystysen (1954-1990) kuolemasta on kulunut kahdeksantoista vuotta. Hän menehtyi 36-vuotiaana kotonaan Kuusjoella lääkkeiden yliannostukseen. Pystynen oli perheineen hankkinut vanhan kansakoulun, jossa oli tilaa elää ja työskennellä. Mutta kuten vaimo Tiina kirjoitti postuumina ilmestyneen Pystynen -albumin (Like 1991) esipuheessa, unelmien talo "romahti niskaan, niin kuin unelmille usein käy".

Isosta talosta seurasi taloudellisia huolia, joita ei lähes maanisella vimmalla töitä tehneen Pystysen taloudelliset rahkeet riittäneet kunnolla kannattamaan. Taloudelliset huolet eivät luultavasti kuitenkaan suoraan olleet syynä äkilliseen poismenoon. Kuolema, Pystysen sarjakuvien kestoaihe, askarrutti taiteilijaa myös siviilissä. Se oli "takaportti", josta saattoi poistua, kun muuta vaihtoehtoa ei enää löytyisi.

Menehtyneen taiteilijan viimeisiä mietteitä ei kukaan koskaan saa tietää, mutta ainakin on selvää, että ideapulasta Pystynen ei kärsinyt. Työ jäi pahasti kesken. Sen paljastaa tänään ilmestyvä Tiina Pystysen toimittama albumi Anteeksi, etsin ihmistä .

Teos sisältää muun muassa keskeneräiseksi jääneen sarjakuvaromaanin Pallo hukassa . Albumin käsikirjoitus oli jo olemassa. Pystynen oli myös luonnostellut piirrokset lähes valmiiksi. Albumi oli niin pitkällä, että siitä hyvin hahmottuu kokonaisuus, jossa ainoastaan loppu jää avoimeksi.

Sarjakuvaromaanin alussa kaksi enkeliä heittelee toisilleen palloa taivaassa. Huoleton elämä saa äkkikäänteen, kun toinen enkeleistä ajattelee synnillisen ajatuksen. Pallo tipahtaa taivaankannessa olevasta reiästä maan päälle ja enkelit sen perässä.

Alkaa maallinen vaellus, josta ei vauhtia ja äkkikäänteitä puutu. Pallo hukassa sisältää suorastaan hämmentävää kuvallista ja sanallista nokkeluutta. Hauskojen tapahtumien taakse kätkeytyy kuitenkin Pystyselle tyypillinen totinen kysymys - mitä elämä on.

Flirttiä kuoleman kanssa

Tämä elämän, ja samalla kuoleman, problematiikka nousee esiin läpi Pystysen tuotannon yhä uudelleen ja uudelleen. Hän etsii vastausta niin uskonnosta kuin tieteestä. Siitä kumpuaa myös toistuva flirtti kuoleman kanssa. Kuvaava on Jäähyväiset aaseille -albumin (WSOY 1990) kannen kuva, jossa sarjakuvahahmo Pystynen kulkee elämäänsä eteenpäin viikatemies selässään.

Se on liikkeelle paneva voima myös Elämälle kiitos -albumissa (Like 1988), joka kokonaisuudessaan sisältyy Tiina Pystysen toimittamaan uuteen teokseen. Kyse on sivun mittaisten sarjakuvien kokoelmasta, josta aihepiirin yhtenäisyyden myötä kasvaa eheä kokonaisuus.

Kiperät elämän peruskysymykset Pystynen esitti humoristin vinkkelistä. Ei niin mustaa tai kipeää asiaa, ettei siihen löytynyt kaiken koomiseksi muuttavaa näkökulmaa. Eikä elämä silti ollut Pystyselle vitsi vaan suuri ratkaisua huutava arvoitus.

Kun Pystynen aikoinaan piti esitelmän sarjakuvapiirtäjän työstä, se käsitteli enemmän elämän ja tiedon olemusta kuin piirtäjän työtä sinänsä. Anteeksi, etsin ihmistä -teokseen sisältyvä esitelmä selventää erinomaisella tavalla ajatuksia, joiden varaan Pystysen taiteellinen ura rakentui.

Lisävalaistusta Pystyseen henkilönä tuo Tiina Pystysen kirjoittama esipuhe sekä ote Pystysen puolisolleen lähettämästä kirjeestä.

Lyhyen sarjakuvauransa aikana Pystynen teki valtavasti töitä. Hän piirsi lukuisiin lehtiin ja ehti julkaista kaksi albumia. Toiset kaksi albumia ilmestyi 1990-luvulla postuumisti.

Piirtäjänä Pystynen oli äärimmäisen taitava. Ajatuksellisesti sinänsä valmiiden sarjakuvien lopullinen viehätys perustuu hallittuun, mutta tyyliltään riehakkaaseen piirrosasuun. Piirrokset tuovat Pystysen sarjakuviin huumoria silloinkin, kun sitä ei tekstissä välttämättä ole. Teksti ja piirrokset toimivat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään.

Jalostunutta ahdistusta

Pystynen nautti arvostusta elinaikanaan, mutta ei riittävästi. Anteeksi, etsin ihmistä -albumi sisältää apuraha-anomuksen sekä kirjeen kustantajalle. Molemmista välittyy kuva, että Pystynen uskoi siihen mitä teki mutta joutui lähestymään rahasta vastaavia tahoja lakki kourassa.

"MUTTA JOS! Kuitenkin otatte kustantaaksenne - teette kulttuuriteon. Tämä teos tulee jäämään historiaan näytteenä hulluudesta", Pystynen päättää Pallo hukassa -albumia koskevan kirjeensä kustannustoimittajalle.

Apuraha-anomuksessa hän esittäytyy mieheksi "joka on kerännyt sieluunsa ahdistusta siinä määrin, että pienillä järjestelyillä se voisi jalostua hyvinkin mielenkiintoisella tavalla kantaa ottavaksi sarjakuvakirjaksi".

Taiteellisen uransa Pystynen aloitti muusikkona. Hän ryhtyi 14-vuotiaana soittamaan huilua. Jo 17-vuotiaana Pystynen pääsi Lahden kaupunginorkesteriin, josta siirtyi Kansallisoopperan ja myöhemmin Helsingin kaupunginorkesterin riveihin.

Orkesterimuusikon työn ohessa Pystynen teki myös hypyn rockin puolelle. Hän oli suomalaisen progen historiaan jääneen lahtelaisen Haikara-yhtyeen jäsen.

Työtä muusikkona varjosti paha esiintymisjännitys, josta Pystynen ei päässyt koskaan eroon. Lopulta ahdistus kävi niin suureksi, että hän jätti leikin sikseen ja ryhtyi kolmekymppisenä sarjakuvapiirtäjäksi.

Viidessä vuodessa syntyi ainutlaatuisen tuotanto. Pystynen oli omassa tyylilajissaan ylivertainen totuuden etsijä ja humoristi. Itse asiassa hänen tuotantonsa hakee vertaistaan ei ainoastaan suomalaisen vaan koko sarjakuvan historiassa.

KIMMO RANTANEN

TS/
TS/
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.