TS Kirja

Moderni nainen satumetsässä

TS/<br />Kivilaakso:Lumometsän syli
TS/
Kivilaakso:Lumometsän syli

• Sirpa Kivilaakso: Lumometsän syli. Anni Swanin satusymbolismi 1896-1923. Atena 2008. 288 s.

Harvoin tulee ajatelleeksi, miten paljon valtaa saduilla on. Lapsille ne muodostavat ensimmäisiä kosketuksia ulkomaailmaan ja tarjoavat tärkeitä roolimalleja, varsinkin läheisten ihmisten lukemina.

Toki lapsikin ymmärtää, että saduissa vallitsevat satumaailman säännöt, mutta toistuvat kaavat jäävät silti mieleen. Eikä kansansatuja ole kerrottu pelkästään viihteeksi, vaan ohjeiksi ja varoituksiksikin.

Sirpa Kivilaakso sivuaa asiaa väitöskirjassaan Lumometsän syliAnni Swanin satujen kautta. Kun sadunkertojalla on juonen lisäksi kielenkäyttöön liittyviä tavoitteita, voidaan puhua taidesaduista. Swanin saduissa toisella tasolla on myös aina symbolistinen kertomus. Näin ollen satuun voidaan soveltaa samoja kirjallisuuden tutkimuksen suuntauksia kuin kaunokirjallisuuteen yleensäkin, sillä satua kertoo kirjailija.

Anni Swan kirjoitti merkittävimmät satunsa 1900-luvun alkupuolella. Kivilaakso osoittaa väitöskirjassaan, miten voimakkaasti Swan pyrki kehittämään satusymboliikkaa aikakauden yleisten suuntausten mukaan sekä käytännössä aloitti feministisen sadun perinteen voimakkailla naissankareillaan. Ei ole siis ihme, että Swanin sadut kestävät aikaa ja vaikuttavat melko kapinallisiltakin perinteisen satukirjatarjonnan joukossa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Feminismin näkokulmia satuihin

Kivilaakso ei päästä itseään helpolla, vaan on valinnut tutkimustavakseen ranskalaisen feminismin suuntauksen, jota ei juurikaan ole lastenkirjallisuuteen sovellettu. Kaikki hankalasti lähestyttävän teorian klassikot ovat mukana Cixous'taIrigarayhin , mutta hedelmällisimmäksi osoittautuvat ehkä Julia Kristevan ajatukset.

Jos naisen puheen ilmenemismuotoja on vaikea määritellä ja pysyvästi rajata jo sen ambivalentin luonteen vuoksi, siitä on myös melkoisen hankala pintatasolla puhua.

Kivilaakso on päätynyt muutaman sadun perusteelliseen analyysiin, mikä on mielestäni toimiva ratkaisu, vaikkakin jättää hieman hämäräksi, kuinka usein piirre toistuu suhteessa koko Swanin satutuotantoon. Yksittäisistä saduista Kivilaakso on sen sijaan saanut valtavasti irti.

Swanin tuotannon käsittelyosa jakautuu satujen metsä- ja vesisymboliikkaa esitteleviin lukuihin. Anni Swanin satumetsä on todellinen, mutta subjektiivisin mielikuvin väritetty paikka, portti sielun sisäisiin näkyihin tai mielentilaan, kuten muillakin symbolisteilla. Saduissa on myös kuultavissa ekologisia painotuksia.

Feministisen tutkimuksen kannalta metsän läpi kulkeminen nähdään riittimäisenä prosessina, kasvun hetkenä, jossa heikko ja tahdoton tyttö muuttuu moderniksi naiseksi, uuden ja itsenäisen naistyypin edustajaksi saduissa Ihmekukka (1905) ja Marjaanan helmikruunu (1912).

Erityisesti pidin Kivilaakson vesisymboliikkaa käsittelevästä jaksosta. Satujen Aaltojen salaisuus (1901), Jääkukka (1905) ja Merenkuningatar ja hänen poikansa (1905) feministisen luennan analyysit näyttävät, mitä naisen puheella tarkoitetaan ja miten se voi käytännössä kirjallisuuden tasolla ilmetä: usein on kyse vaihtoehtoisesta puheesta eli hiljaisuuden, liikkeiden, eleiden ja tekojen tulkinnasta ja passiivisesta aggressiosta.

Myös omaelämäkerrallisia aineksia sisältävinä luetut sadut Lumolinna (1905) ja Tarina Kultasirkasta (1901) saavat Kivilaakson väitöskirjassa ansiokkaat tulkinnat. Lopussa huomion kääntäminen yleisestä yksityiseen, kirjailija Anni Swanin omaan persoonaan, toimii hienosti.

Vaikka ei elämäkerrallista tutkimussuuntaa edustakaan, Lumometsän syli näyttää näin kokonaisuudessaan, miten Anni Swanin tuotanto kuvastaa tekijää itseään: uuden aikakauden nainen on aktiivinen toimija, mutta etsii silti rinnalleen kaiken kestävää rakkautta. Ristiriitoja vapaudenkaipuun ja parisuhteen välillä tulee väistämättä, satujenkin maailmassa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

MARI VIERTOLA