Lapsenmakuista elämää

• Lin Hallberg: Maailman ihanin Sinttu. Kuv. Margareta Nordqvist. Suom. Marvi Jalo. Tammi 2008. 125 s. • Eppu Nuotio: Kingi kalassa. Kuv. Katri Kirkkopelto. Otava 2008. 111 s. • Irmelin Sandman Lilius: Yksisarvinen. Kuv. Veronica Leo. Suom. Terttu Kiuru-Lehtonen. Otava 2008. 84 s. • Arto Virtanen: Anna ei usko satuihin. Kuv. Kristiina Louhi. Tammi 2008. 75 s.

Ääneen luettavaksi sopivaa lastenromaania ei aina ole helppo löytää. Kirjan pitää kiinnostaa yhtä lailla lapsia kuin aikuisiakin, sillä tylsistyneen lukijan ääni tukahduttaa nopeasti kuunteluhalut, mutta juoni ei saa silti karata liian monimutkaiseksi. Tauoille on oltava paikkoja, ja laadukkaasta kuvituksesta on aina apua.

Parhaimmillaan kirja kutkuttelee mukavasti mielikuvitusta, ja tällä tavoin lukuhetki tarjoaa runsaasti jutunjuurta myöhemminkin.

Eläimet pääosassa

Eläimet ovat erinomaisen sopivia yhteisiksi aiheiksi, jos niille vain ei kirjan aikana jouduta juonen vuoksi aiheuttamaan turhan paljon kärsimyksiä. Eppu NuotionKingi kalassa onkin tässä suhteessa sopivan tavallinen koirakirja ja esimerkiksi mitä mainioin mökkikirja, sillä Kingi isäntäperheineen sattuu asumaan lossimatkan päässä Hiittisissä.

Eppu Nuotion tapa kertoa on lämpöinen ja uteliaan innostunut. Näkökulma on Kingin, ja koska onnelliselle koiralle sattuu pääasiassa iloisia asioita, ei Hiittisten kesäidylliä voi kuin kadehtia. Pieni vastoinkäyminen tekee juonta kiinnostavaksi. King-koirakin onnistuu säilymään varsinaisena persoonallisuutena, vaikka pursuaa pelkkää positiivista energiaa.

Orastavaan hevoshulluuteen tai miksei yleiseenkin eläinrakkauteen sopii Lin HallberginMaailman ihanin Sinttu . Siinä tokaluokkaa aloitteleva Elina pääsee pitkän jonotuksen jälkeen harjoittelemaan ponilla ratsastusta ja hurahtaa harrastukseen välittömästi. Kiltistä Sintusta tulee Elinan poni ja samalla koko maailma.

Maailman ihanin Sinttu on siitä kiva hevoskirja, että siinä tallielämä on mukavaa, turvallista ja pienten tyttöjen kokoista. Pääasia ovat ponit, eikä suinkaan ihmissuhdekiemurat pilttuiden ulkopuolella. Elinan tallilla ei käy tyhmiä tyttöjä. Kaiken lisäksi kirjan lopussa on kirjailijan puheenvuoro, jossa hän vakuuttaa, että Sinttu on oikeastikin olemassa ja juuri niin ihana kuin miltä kuulostaa. Tämän kirjan jälkeen sopii mainiosti jutella, haluaako todellisuudessakin ruveta ponitytöksi.

Satua vai ei?

Arto VirtasenAnna ei usko satuihin on piristävä ja nykyaikaan hienosti sovitettu kirja maailmasta sellaisena, kun lasten voisi kuvitella sen näkevän. Anna ei usko satuihin eikä Elvikseen, mutta kiirettä pitää muuten. Annan tamagotsipariskunta odottaa vauvaa, telkkarista tulee paljon lastenohjelmia ja Italiaankin pitää matkustaa. Isä ehtii kotiin vaihtamaan paitaa, jos ei ole Afrikassa kaivauksilla.

Mutta mitä oikeasti tapahtuukaan? Anna on nimittäin 6-vuotias tyttö, jolla on erittäin vilkas mielikuvitus. Koko kirja on kutkuttava ajatusleikki, ja koska se on kerrottu Annan näkökulmasta, ei aina ihan heti tiedäkään, mikä on totta ja mikä ei.

Aivan perinteistä saturomaania edustaa Irmelin Sandman LiliuksenYksisarvinen , uusintapainos vuodelta 1962. Leon mustavalkokuvissa polkkatukkainen Maikki-tyttö on hamosineen kuin suoraan omasta lapsuudestani, ja kirja sopiikin mainiosti sekä aikuisten nostalgianälkään että lapsille pikkujännäksi seikkailukertomukseksi.

Kun Maikin lahjaksi saatu korallikaulanauha hajoaa, tyttö lähtee nukkensa kanssa Salaisen Puutarhan läpi etsimään yksisarvista, jonka sarvessa välähtävät korallin värit. Parivaljakko kohtaa yöllisellä seikkailullaan muitakin ihmeellisyyksiä, ennen kuin on aika jälleen palata kotiin.

Yksisarvisen tarinassa on rauhallisuutta ja kiireetöntä lumoa, joka kestää aikaa. Tällaisiakin satuja lasten on hyvä kuulla.

MARI VIERTOLA

TS/<br />Viertolan lastenkirja-arvioon
TS/
Viertolan lastenkirja-arvioon
TS/<br />Viertolan lastenkirja-arvioon
TS/
Viertolan lastenkirja-arvioon
TS/<br />Viertolan lastenkirja-arvioon
TS/
Viertolan lastenkirja-arvioon
TS/<br />Viertolan lastenkirja-arvioon
TS/
Viertolan lastenkirja-arvioon