Lentävä paholainen vai pelastava enkeli

• Eoin Colfer: Siipimies. Suom. Jaakko Kankaanpää. WSOY 2008. 473 s.

Eoin Colfer tuntee nuoret lukijansa ja tietää sähköiset kilpailijansa: irlantilaisen kirjailijan uusin suomennos, Siipimies tihkuu jännitystä ja täpäriä tilanteita. Se on kuin sanaksi muutettu kuva, suoraan sopiva viihdyttäväksi tv-sarjaksi, jossa yhdistyvät monimutkainen tekninen osaaminen, historiallinen tietämys, aimo annos päähenkilön epäinhimillisiä kärsimyksiä sekä kaukaisuudessa siintävä romanttinen haave.

Tällä kertaa kuuluisan toimintafantasiasankari Artemis Fowlin luoja ei pane peliin keijuja tai muita yliluonnollisia elementtejä, sillä historiallisessa menneisyydessä monet nykyajan keksinnöt vaikuttavat ihan riittävän satumaisilta höpinöiltä. 1890-luvun Irlannissa harva on nähnyt kuumailmapalloa, saati uneksinut ihmisen lentävän taivaalla jättiläislinnun lailla.

Asiaa juonen ohessa

14-vuotias Conor Broekhart on toista maata. Conorin uudistusmielinen suojelija, Irlannin kupeessa lepäävän pikkuruisen Salteen valtakunnan kuningas Nikolaus, on itsekin entisenä amerikkalaisena aeronauttina pojan tukija. Yhdessä ranskalaisen opettajansa kanssa innokas ja teknisesti lahjakas poika on tekemässä ilmailun historiaa, kunnes väkivaltainen ja vallankaappausta hautova marsalkka Bonvilain sotkee suunnitelmat. Conor suljetaan Vähä-Salteen pahamaineisiin maanalaisiin vankityrmiin odottamaan viimeistä iskua.

Siipimiehen jännitys puree varmasti nuoriin, ja kirja taitaa sopia kriittisemminkin lukemiseen suhtautuvien poikien käteen. Tyhjiä hetkiä ei jää tekstin lomaan paljon, sen verran kovaa kyytiä mennään. Eoin Colfer kyllä pohdiskelee ja miettii monia asioita, kuten tappamisen oikeutusta, kostoa ja kehitystä, mutta ovelasti juonen lomassa - samalla voi ihan hyvin suunnitella pakoa, salakuljetella raakatimantteja ja soluttautua rikollisliigaan.

Kilttiä ja eettistä

Conor Broekhart, lentäväksi paholaiseksikin kutsuttu, on ehdottomasti sankariainesta niin nykypäivän kuin entisaikojenkin mittarilla katsottuna. Tässäkin kirjassa päähenkilö toteuttaa kirjailijan kehittelemää kaavaa todellisesta nuoriso-sankarista.

Suhde vanhempiin on väärinkäsitysten vuoksi vaikea, mutta sen tärkeyttä ei voi missään tilanteessa kiistää. Samalla Conor joutuu kirjailijan edeltävän tuotannon lailla käymään itsensä kanssa vaikeimmat kamppailunsa, kuten rajankäynnin rikollisen ja itsekkään elämäntavan sekä pyyteettömän sankarillisuuden välillä.

Päähenkilön kyvyt riittävät kirkkaasti niin hyvään kuin pahaankin, mutta tällä kertaa nuori mies on saanut myös moraaliset silmät sokean huilunsoittajan muodossa.

Kummallista kyllä, Eoin Colferin Siipimies on niin kilttiä ja eettistä jännitystä, että kuvittelen sen sopivan melko nuorillekin lukijoille. Vaikka julmaa väkivaltaa on paljon, sitä samaa hakkaamista ja kidutusta saa televisiosta. Ratkaisevinta on ehkä sittenkin satumaisen onnellinen loppu, jonka Colfer jälleen kerran takaa.

MARI VIERTOLA

TS/
TS/
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.