Uutisia ei mistään

• William Morris: Huomispäivän uutisia. Suom. Ville-Juhani Sutinen. Savukeidas 2008. 356 s.

William MorrisinHuomispäivän uutisia on sosialistisen utopiaromaanin klassikko, jonka tuore suomennos jatkaa hienosti turkulaisen pienkustantamon Savukeitaan ekologisten pamflettien sarjaa. Theodor Kaczynskin , Antti Nylénin ja Timo Hännikäisen teosten rinnalle on nyt saatu kuvaus ekologisesta yhteisöstä, jossa työ on jokaisen ihmisen etuoikeus.

Morrisin alun perin 1890 ilmestynyt romaani on monen muun kaltaisensa tavoin jäänyt jonkinlaiseen limboon: teoksen kiinnostavuus historiallisena ilmiönä tunnustetaan, mutta samalla sen kuivakkuutta taideteoksena valitellaan.

Kuivakasta luettavaa, kiinnostava sisältö

Huomispäivän uutisia on edelleenkin kuivakasta luettavaa, vaikka Ville-Juhani Sutisen uusi suomennos onkin pätevää tekoa. Teoksella on romaanin muoto, mutta ei sen sisältöä - henkilöt ovat korkeintaan välttäviä luonnehdintoja eivätkä luonteet kehity jännitteiden myötä.

Järkevä lukija pyrkiikin ensivaikutelmien ohitse. Morrisin utopia on kiinnostava eritoten sen takia, että siinä luodaan sosialismi, joka on samalla ekologinen onnela. 1900-luvun reaalisosialismihan oli kaikkea muuta kuin ekologista, mutta Morrisin tarkoitus on osoittaa, että rumien tehtaiden ja rumien esineiden kapitalismin voi syrjäyttää vain paluu tuotantotapaan, jossa kaikki osallistuvat kaikkien tarvitsemien asioiden luomiseen.

Oikeaoppisissa sosialistipiireissä onkin naureskeltu Morrisin keskiaikaisen agraariyhteiskunnan haikailulle. 2000-luvun Linkolansa lukeneille Huomispäivän uutisia näyttäytyy kuitenkin varmasti kiehtovampana kuin leniniläinen valtiososialismi.

Yksinkertainen rakenne

Teoksen rakenne on yksinkertainen ja monista utopiaromaaneista tuttu. Nuori sosialisti lähtee illalla poliittisesta kokouksesta huomatakseen yhtäkkiä ajautuneensa tulevaisuuteen.

Kun nuorukaiselle esitellään uutta maailmaa, hän huomaa, että tehdastyö on korvautunut kauniiden ja onnellisten ihmisten yhteisellä työpanoksella. Työ ei ole uudessa maailmassa välttämätön paha, vaan elämän tärkein sisältö, sillä se itsessään tuottaa nautintoa ja kauneutta. Tässä Morris ehkä eniten eroaa sosialismin klassikoista.

Keskivaiheilla päähenkilö saa kuulla, miten nykytilanteeseen on tultu. Jakso on romaanin tylsin, mutta sitä on myös pidetty erinomaisena kuvauksena siitä, miten sosialistinen vallankumous todella tapahtuu toisiaan seuraavien kriisien kautta.

Käsityöteollisuuden luojana pidetty William Morris itse osoitti omalla työllään, että sosialistikin voi luoda asioita, joita kaikki pitävät kauniina.

Morrisin kauniit tapetit ovat edelleen suosittuja - ironiaakin on siinä, että ne ovat nyt kalliita sisustuselementtejä.

Ville-Juhani Sutisen suomennos on, kuten sanottu, pätevää työtä satunnaisia kirjoitusvirheitä lukuun ottamatta, mutta aivan täysin välttämättömänä en olisi pitänyt joidenkin Morrisin käyttämien vanhahtavien sanojen tilalle keksittyjä uudissanoja, kuten kolmitiu .

Ne ovat omiaan vieraannuttamaan lukijan pois Morrisin ajatuksista.

Juri Nummelin