Todellinen Ranska jää mielikuvien alle

•  Suomalaisten Ranska, kaunis tuntematon. Toim. Louis Clerc ja Kristina Ranki. Ajatus 2008. 272 s.

Suomalaisten suhde Ranskaan on kaksijakoinen, joko maata ihaillaan tai inhotaan. Vielä Euroopan unionin jäsenmaanakin Ranska-kuva ilmenee monien ennakkoluulojen summana. Stereotypioihin törmää varsinkin nettipalstoilla.

Samaan aikaan kun Suomi esittäytyy Ranskassa kesäkuun loppuun kestävällä 100% Finlande en France -kulttuuritarjonnalla, suomalaisten Ranska-kuvaa selvennetään tuoreessa kirjassa Suomalaisten Ranska, kaunis tuntematon . Kirjan toimittaneista filosofian tohtori Kristina Ranki toimii tuottajana 100% Finlande -hankkeessa ja filosofian tohtori Louis Clerc on poliittisen historian lehtori Turun yliopistossa. Suomen ja Ranskan suhdetta valotetaan ensimmäistä kertaa näin laajasti asiantuntija-artikkelein aina 1800-luvun Napoleonin aikaisesta tilanteesta nykypäivän mielikuvakeskusteluihin verkossa.

"Suomalaisten Ranska ei ehkä koskaan tule olemaan yhtä kuin 'todellinen' Ranska, mutta molempien maiden kehittyessä yhä avoimemmaksi ne voivat entistä paremmin löytää toisensa", kirjoittajat toteavat.

Suomessa on Ranskaa kohtaan tunnettu 1800-luvun lopulta lähtien voimakasta ihailua, frankofiliaa . Suhteeseen on sekoittunut kuitenkin myös tuntemattoman pelkoa, epäluuloa ja suoranaista vastenmielisyyttä, frankofobiaa . Kritiikittömästi maata ei ole lähestytty.

Rankin ja Clerkin toimittama kirja tarkastelee Ranska-suhdetta akateemisen viileästi viitteineen ja lähdeluetteloineen - vailla tunteenpaloa ja intohimoa, mikä tuntuu oudon kylmältä Ranskasta puhuttaessa. Ranskan-ystävälle Ranska on ennen kaikkea sielunmaisema. Sieltä ja varsinkin Pariisista etsitään ja on kautta aikain etsitty omaa itseä. Se on meille peili itseemme ja läntisiin juuriimme. Se on myös kurkistus suomalaisuuteen, kuten toimittajat luonnehtivat.

Pariisi vie mennessään

Kirjailija Joel Lehtoselle 1900-luvun alun Ranska oli ihannemaa, mutta samalla hän kysyi, voisiko siellä suomalaisena asua. Samaa hänen laillaan ihmettelee iltahämyssä Eiffel-tornin kimallusta ihaileva turisti: onko Pariisi sittenkin vain piristys arkeen. Paikka, jossa on kiva käydä.

"Mikä maa! Rikas maa. Älykäs, onnellinen kansa, - niin näyttää. Viisas ja iloitseva kansa. Iäti tahtoisit asua täällä?" Näin sanaili Joel Lehtonen 1913.

Kun puhutaan suomalaisten suhteesta Ranskaan päällimmäiseksi mieleen tulee 1920-luvulla ikkunoita Eurooppaan avannut Tulenkantajat -kirjailijaryhmä Olavi Paavolaisineen ja Mika Waltareineen . Suomalaisälymystö imi vaikutteita Pariisin latinalaiskortteleista Seinen vasemmalla rannalla.

Ennen kirjailijoita Pariisin olivat löytäneet jo taiteilijat 1800-luvun loppupuolella, tunnetuimpia heistä Albert Edelfelt , Akseli Gallen-Kallela , Eero Järnefelt , Helene Schjerfbeck ja Hugo Simberg . Kaikki tämä on suomalaista kulttuurihistoriaa.

Suomalaisten jalanjäljillä Latinalaiskorttelia halkovalla Boul' Michillä (Boulevard St. Michel) tai viereisen St-Germain-des-Prés'n kuuluisissa kahviloissa voi vain kuvitella mikä on ollut heidän suhteensa Ranskaan. Tuskin jääkylmä, sillä Pariisi ei jätä ketään rauhaan. Sydän lepattaa Seinen silloilla jaalan lipuessa ohi, rantakadulla bouqunistien kojuilla... Näitä samoja maisemia suomalaistaiteilijat ovat katselleet ajat sitten. Historia tunkee iholle.

Kaksi erilaista "ranskatarta"

Suomalaisten suhteesta Ranskaan on kirjassa kaksi lukijaa kiinnostavaa naisesimerkkiä. Toinen seurapiirien huipulta, toinen Ranskassa arvostettu, mutta Suomessa vähätelty tutkija.

Märtha Norrback tarkastelee aatelisrouva ja kosmopoliitti Aurora Karamzinin (1808-1902) ja kirjailija Xavier Marmier'n ystävyyttä kirjeenvaihdon valossa.

Marmier vietti mieluusti aikaa "Träskändan linnanrouvan" pariisilaissalongissa ja häneltä on säilynyt yli 60 kirjettä ihailemalleen Auroralle. Sitä, suunnitteliko hän kirjeiden julkistamista - ja Auroran luottamuksen pettämistä - ei tiedetä. Päiväkirjoja hän kirjoitti ahkeraan.

Anna Salonen kirjoittaa Suomen ensimmäisestä naisprofessorista, Åbo Akademin historioitsija Alma Söderhjelmistä (1870-1949), joka tutki Ranskan suurta vallankumousta ja kirjoitti myös kirjoja.

Kuningatar Marie-Antoinetten ja Ranskan hovissa palvelleen ruotsalaisen upseerin Axel von Fersenin rakkaussuhteesta 1930 julkaistu tutkimus oli Ranskassa myyntimenestys, Suomessa siitä vaiettiin. Samasta aiheesta sai viime vuonna ensi-iltansa Sofia Coppolan ohjaama elokuva Marie-Antoinette .

Söderhjelmillä oli oikeus olla kirjallisten töidensä takia virkavapaalla yleisen historian professuurista kaksi kuukautta lukuvuodessa, mikä kiristi välejä Åbo Akademin muuhun väkeen. Hän ei liiemmin viihtynytkään Turussa ja eläkkeelle jäätyään muutti pettyneenä Ruotsiin.

PIA HANTTU-KISKONEN

TS/Pia Hanttu-Kiskonen<br />Suomessa on 1800-luvun lopulta lähtien tunnettu voimakasta ihailua Ranskaa kohtaan. Monet suomalais- taiteilijat ovat hakeneet vaikutteita Pariisista, taiteiden kaupungista.
TS/Pia Hanttu-Kiskonen
Suomessa on 1800-luvun lopulta lähtien tunnettu voimakasta ihailua Ranskaa kohtaan. Monet suomalais- taiteilijat ovat hakeneet vaikutteita Pariisista, taiteiden kaupungista.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.