Ikuisen rakkauden tähden

• Daína Chaviano: Ikuisen rakkauden saari. Suom. Satu Ekman. Bazar 2008. 390 s.

Teoriassa matkan kahden suurimman kuubalaiskaupungin välillä taittaa pikaveneellä muutamassa tunnissa. Käytännössä siirtyminen Havannasta Miamiin vie vuosia ja maksaa aina liikaa: useat menettävät rahan lisäksi henkensä ja ainakin sukulaisensa ja ystävänsä.

Niinpä Miamin kadut ja nostalgiset latinalaisbaarit täyttyvät vapaista, yksinäisyyttään itkevistä ihmisen kuorista, joiden rintaa hiertää tunnistamaton kaipaus. Sellaiselta tuntuu vihata ja rakastaa yhtä aikaa, vakuuttaa Daína Chaviano , itsekin 1990-luvun alussa Yhdysvaltojen puolelle emigroitunut kuubalaiskirjailija.

Ikuisen rakkauden saari onkin kunnianosoitus paitsi Kuuballe ja Havannalle, myös sen ihmisille.

Kolmen suvun tarina

Chaviano on valinnut kirjaansa näkökulmakseen historian ja tyylilajikseen romantiikan. Ikuisen rakkauden saari etenee kunnianhimoisesti lomittaen kolmen suvun kertomukset 1800-luvun puolivälistä nykypäivään, jota tarkastellaan Miamin latinalaiskortteleista.

Muutamaa vuotta ennen alkutapahtumia kaupunkiin muuttanut Cecilia jakaa tutun siirtolaiskohtalon, eikä työ toimittajana helpota irrallisuuden tunnetta. Sattuman oikusta alkanut keskustelu baarin nurkassa kyyhöttävän kuubalaisvanhuksen kanssa, tunteikas bolero ja kummitustaloon liittyvä työtehtävä saavat kuitenkin nuoren naisen kiinnostuksen heräämään. Eksynyt alkaa etsiä tietä kotiin.

Chaviano paljastaa jälkisanoissaan halunneensa kirjoittaa erityisesti Kuubaan siirtyneiden kiinalaisten kohtalosta, ja yksi sukuhaara lähteekin liikkeelle kantonilaisesta kauppiasperheestä. Toisen tuo saarelle orjalaiva Afrikasta. Cecilian varhaisia taustoja ei mainita, mutta isoäidin selvänäkijän kyvyt viittaavat nekin monipuoliseen kulttuuriperimään.

Kirjan rakenne jää suomalaiselle lukijalle auttamatta hieman sekavaksi. Sinänsä ajatus yhdistää kuubalaisten kirjava tausta nykyaikaan ja muutamaan henkilöön johtavaksi jatkumoksi on hieno, mutta en vain tunne tarpeeksi maan historiaa. Ehdottoman tarpeellisten sukupuiden lisäksi kirjaan olisi pitänyt liittää historiallisten tapahtumien luettelo ja ainakin joka luvun alussa mainita, mikä aika ja paikka on kulloinkin kyseessä. Nyt molemmilla tasoilla hypellään melkoisen vapaasti.

Sen sijaan romanttisena kertomuksena kirja onnistuu upeasti: näin puhdasta romantiikkaa en ole lukenut aikoihin. Ensin hymyilyttää lukea, miten "rannalle ryömivä meri purki hiekalle levälastinsa ja suuteli torkkuvien varpaita". Mutta kun kirjailija ei vahingossakaan tee tyylirikkoja tai putoa lajinsa ulkopuolelle, uskaltaa tekstistä jo nauttia. Ja Chaviano hallitsee kaikki kikat: on eksotiikkaa, hurmaa ja huudahduksia, kauneudesta juopumista ja intohimomurhia, ihmeitä, isänmaallisuutta - ja ennen kaikkea ikuista rakkautta.

Aivan turhaan kirjaa mainostetaan muodikkaasti sen fantasiayhteyksistä. Ovathan romantiikkaan aina kuuluneet näyt, ennustaminen ja vainajien kanssa kulkeminen, jotka kirjailija liittää Kuubaan yhtä kiinteästi kuin musiikin ja kuumat tunteet.

MARI VIERTOLA

TS/
TS/
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.