Kirja-arvostelut

Mutta kuka murhasi ihmiskunnan?

TS/
TS/

• Vernor Vinge: Aikaloukku. Suom. Einari Aaltonen. Like 2008. 336 s.

Vernor Vinge on niitä kirjailijoita, joilla seikkailu leviää fantasian mittasuhteisiin, mutta ympäröivä maailma on kuvailtu kellopelin tarkkuudella.

Tässä avaruusoopperaksi nimetyssä scifin alalajissa on hyvin vähän Vingen tapaisia insinööriluonteita, ja melkoiset massat Star Wars -tasoisten teinisatujen tekijöitä.

Vingen uusin suomennos Aikaloukku on jatkoa viime vuonna ilmestyneelle Rauhansota -romaanille. Molemmat kirjat ovat tasokkaita scifistisinä ajatusleikkeinä, vaikkakin juoneltaan ärsyttävän kömpelöitä.

Siinä missä Rauhansota -romaanin sotahysteria heijastelee syntyajankohtansa, 1980-luvun paranoidia suhdetta ydinaseisiin, on Aikaloukku sentään tasapainoisempi ja ajatusrikkaampi teos.

Yhteistä teoksille on niiden scifistinen keksintö: laite jolla voidaan jähmettää kokonaisia armeijoita tai kaupunkeja tuhansiksi vuosiksi "aikaloukkuun". Laitteen avulla ihmiskunnan rippeet päätyvät sekä tuomittuina että pelastettuina kauaksi tulevaisuuteen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ihmiskunnan murhamysteeri

Tarina sijoittuu edelleen Maahan, mutta ei mitenkään tutun näköiseen maailmaan. Kaukaisen avaruuden sijaan ollaan 50 miljoonan vuoden päässä tulevaisuudessa. Aina vain kauemmaksi ollaan menossa, mikäli ihmiskunnan jäännökset siihen suostuvat.

Kirjan päähenkilö Wil Brierso saa tutkittavakseen kaksi erikoista murhaa. Toisaalta hän joutuu selvittämään, kuka murhasi ihmiskunnan viimeisen neron jättämällä hänet vanhenemaan aikaloukun ulkopuolelle.

Lisäksi hänellä on ratkaistavanaan varsinaisen ihmislajin salaperäinen kuolema 2200-luvulla. Kuka halusi surmata ihmiskunnan ja millaisella motiivilla?

Molemmat murhat ovat tavallaan suljetun huoneen mysteereitä. Murhaajasta ei ole jäänyt jälkeäkään siihen tilaan, missä murha on tapahtunut.

Koska Wil Brierso on ihmiskunnan viimeinen poliisi, hänen vastauksensa kosmologisiin kysymyksiin lähtee siitä oletuksesta, että ihmisluonne on muuttumaton läpi vuosimiljoonien. Jotkut rikoksesta epäillyistä muistuttavat silti jumalia matkustettuaan läpi tähtijärjestelmien.

Romaanien välissä (1985) Vinge julkaisi aikoinaan myös novellin, joka kertoo tarkemmin päähenkilön taustoista. Aiempien tekstien tunteminen ei ole kuitenkaan tarpeen Aikaloukun katedraalimaisista mittasuhteista nauttimiseksi.

MARKKU SOIKKELI