Apinoiden kaupungissa loistaa kuu

• Viivi Hyvönen: Apina ja Uusikuu. WSOY 2008. 449 s.

Kaiken takana on kirjailija, ellei peräti kustannustoimittaja. Viivi Hyvösen spekuloimaa kaupunkia ja sen asukkeja ei nimittäin masinoi älykäs tietokone tai persoonaton valtakoneisto, vaan kirjoittava olio.

Niinpä kaupunkilaisten vapaus valita ja toimia, jopa rakastua, on kyseenalaista, koska kaikkea johtaa kirjoittava kynä.

Apina ja Uusikuu -romaani tuo kirjallisuuden etualalle muutoinkin kuin kirjoittavien hahmojen muodossa. Se nimittäin pelaa jo ensimmäisestä virkkeestään lähtien intertekstuaalisuuden pelikentällä.

Suoremmat ja vähemmän suorat viittaukset Raamattuun , MelvillenMoby Dick -klassikkoon, Peter Paniin ja lukuisiin muihin teoksiin alleviivaavat romaaniin rakentuvaa kysymystä kaiken alkuperästä.

Miten ihmiset ja tarinat syntyvät sekä kenellä on valta jatkaa olemassaoloa ja tarinointia ovat kaiken seikkailun taustalla vellovia suuria kysymyksiä. Ilman niitäkin romaani toimisi. Itse asiassa ilo tunnistaa kirjallisia sitaatteja viedään lukijalta liian helposti nimeämällä lähteet jo itse kerronnassa.

Onneksi teoksen seikkailullinen imu pitää otteessaan siinäkin missä sen tekstienvälinen kehikko murenee.

Kuin film noir

Viehättävin sitaatti teoksessa on kuitenkin sen kytkös film noir -perinteeseen. Keskushenkilö Hanuman, yksityisetsivä, on tyypillinen mustan filmin yksinäinen sankari, jonka femme fatale-hahmo ja rakkauden kohde Luna laulaa yökerhossa.

Hanuman saa kummallisen toimeksiannon, joka johtaa hänet suojelemaan Lunaa. Toimeksiannon myötä hän joutuu kohtaamaan myös oman menneisyytensä.

Trenssitakkeihin puettuja miehiä piisaa, tappeluja, eri klikkien välistä vihanpitoa, petosta ja todellista ystävyyttä löytyy kuin vanhan kunnon dekkarileffoissa ikään.

Hanuman eroaa edeltäjistään ratkaisevasti: hän on ihmisapina, joka liikkuu mieluiten katoilla loikkien. Teoksen scifikaupunki onkin kokonaisuudessaan rajatila, dystopia, jonne suuret apinat saapuvat aina ajoittain häiriköimään.

Sirulliset ihmiset eroavat siruttomista, apinat eivät ehkä lopulta ihmisistä, vaikka ihmisiä pelotellaan apinoista tarttuvalla aivokuumeella.

Hanuman itse toimii romaanin yhtenä kertojana. Hän kertoo kuin liikkuu eli poukkoillee sinne tänne, vaihtelee tyylirekisteriä ja käyttää kummallisia sanajärjestyksiä niin, että lukija joutuu ajoittain tankkaamaan virkkeitä useamman kerran.

Hyvönen rakentaa mielikuvitusmaailmansa erittäin laaja-alaisesti elokuvallisin lähikuvin ja tarkasti punnittuja yksityiskohtia painottaen.

Kaupunkivisio on kaikessa pessimistisyydessään kiehtova ja kaikessa kyynisyydessäänkin romanttinen. Aivan kuin päähenkilönsä.

KAISA KURIKKA

TS/Sami Tirkkonen/Studio Alias<br />Viivi Hyvönen julkaisi esikoisteoksensa Etsijä 14-vuotiaana vuonna 1995. Apina ja Uusikuu on hänen kolmas romaaninsa.
TS/Sami Tirkkonen/Studio Alias
Viivi Hyvönen julkaisi esikoisteoksensa Etsijä 14-vuotiaana vuonna 1995. Apina ja Uusikuu on hänen kolmas romaaninsa.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.