Itsetyydytyksen puolesta

• Philippe Brenot: Masturboimisen ylistys. Suom. Tommi Uschanov. Kani 2008. 176 s.

Amerikkalainen kirjailija Raymond Chandler kirjoitti jossain kirjeessään, ettei hän ole koskaan masturboinut. Chandler, joka oli kasvanut ja saanut koulutuksensa englantilaisessa sisäoppilaitoksessa, oli oppinut, että se on ruma ja saastainen tapa.

Rumana ja saastaisena sitä pidetään edelleenkin. Näin väittää ranskalainen tutkija Philippe Brenot , jonka pieni teos Masturboimisen ylistys on ilmestynyt Gummeruksen kylkeen kasvaneelta huumoripajaksi profiloituneelta Kanilta. Brenot'n kirja on kuitenkin niin vakavahenkinen, että ihmetyttää, miksei se olisi voinut olla esimerkiksi Ajatuksen kustantama.

Ehkä itsetyydytys, runkkaus, on vieläkin sen verran härskiä hommaa, että vakavammat tahot eivät siitä halua puhua.

Masturbaatiota on pidetty rikoksena ja syntinä, Brenot kirjoittaa. Hän taustoittaa suppeasti, mutta kiinnostavasti masturbaation vastustuksen kulttuurihistoriaa, ja osoittaa, että pimeäksi tuomitulla keskiajalla itsetyydytykseen suhtauduttiin paljon myötämielisemmin kuin valistuksen aikakautena 1700-luvulla.

Hyökkäykset masturbointia vastaan alkoivatkin oikeastaan vasta tuolloin, ja Brenot osoittaa useita esimerkkejä siitä, miten näiden hyökkäysten tuloksena ihmisiä piinattiin ja kidutettiin vielä 1920-luvulla, ainoana päämääränä saada nämä lopettamaan itsensä tyydytys. Nykyäänhän - ainakin toivottavasti - kaikki tietävät, että itsetyydytyksestä ei ole minkäänlaista ruumiillista tai henkistä haittaa ja että se on ihmisen yleisin seksuaalinen tapa.

Suomalaista laitosta ryydittävät Sexpon tutkimusjohtajan Anu Suomelan pitkät jälkisanat, joissa hän selvittää masturbaation historiaa Suomessa. Tulokset ovat suurin piirtein samanlaisia kuin Brenot'llakin ja lukija voi vain ihmetellä menneiden - eikä niin kovin kaukaistenkaan - vuosikymmenten typeryyttä ja sadismia.

Osa esimerkeistä on niin rajuja ja niin tuoreita, että länsimailla ei luulisi olevan paljon moralisoitavaa niiden kulttuurien suhteen, joissa tyttöjen sukupuolielimiä leikellään. Suomessa ilmestyi vielä 1920-luvulla kirja, jossa kehotettiin unierektioita saavan pojan vanhempia laittamaan tälle piikikäs metallilaatikko yöksi. Yksi tällaisten laitteiden ja menetelmien puolesta propagoiva sekopää - tällainen sana tulee herkästi mieleen - oli muroistaan tunnettu tohtori John Harvey Kellogg .

Suomela puhuu myös poikien ympärileikkauksesta ja ihmettelee, miksi Suomessa valtiovalta sen edelleen hyväksyy, kun modernit juutalaistahot ovat tavan jo hylänneet.

Suomelan sitaatit osoittavat vastaanpanemattomasti, että sekä perinteisessä juutalaisuudessa että modernissa länsimaisessa ajattelussa - muun muassa mainitun tohtori Kelloggin teoksissa - ympärileikkauksen "hyvää" tekevä pointti on se, että lapsi aloittaa elämänsä sukupuolielimiin kohdistuvalla kivulla.

Kelloggin mukaan isoillekin lapsille ympärileikkaus tulee tehdä ilman puudutusta, sillä "lyhytaikaisella tuskalla on tervehdyttävä vaikutus mieleen, varsinkin jos se yhdistetään rangaistuksen ideaan". Saman tyyppisiä ajatuksia on myös perinteisessä juutalaisuudessa.

Juri Nummelin

TS/
TS/