Oikeus, vapaaehtoisuus
ja muita arvoituksia

• John Rawls: Kansojen oikeus. Suom. Leo Näreaho. Gaudeamus 2007. 303 s.

Valistusfilosofi Immanuel Kant uskoi, että ihmisillä on oikeus vapaaseen mielipiteen ilmaisuun ja velvollisuus poliittisten uudistusten ajamiseen. Valtioiden väliset suhteet hän jätti lainsäätäjille, mutta lisäksi oli oltava kirjoittamaton laki, joka sääteli kansalaisten moraalisia suhteita valtioiden rajat ylittävässä kanssakäymisessä.

Kantin käsitykset yhtäläisestä moraalilaista eivät kuitenkaan palaudu yhtäläisiin ihmisoikeuksiin. Monen aikalaisensa tapaan Kant uskoi, että nainen on laista riippumatta miestä alempi olento ja muut rodut valkoisia alempana.

Siksi Kantin teorian analyyttinen kirkkaus ei oikein auta meitä ymmärtämään miksi tai miten vaikkapa orjat vapautettiin tai naiset nousivat täysivaltaisiksi kansalaisiksi.

Maailma rakentuu erillisistä tapauksista, joista naiset eivät ole yksi, vaan jokainen nainen on omansa. Kantin jälkeen John Rawls (1921-2002) otti ongelmakseen rakentaa yleisen oikeudenmukaisuuden teorian, joka kattaisi mahdollisimman monet erilliset tapaukset, mielellään ne kaikki.

Tämän seurauksena jokainen uusi kirja oli vastaus edellisen herättämään kritiikkiin, eikä yksi ihmisikä tietenkään riitä etevien kollegojen löytämien aukkojen paikkailuun. Myös Kansojen oikeus on saman keskeneräisen elämäntyön muistomerkki. Sen tulkinnoista onkin kasvamassa oma filosofian laji, tai ainakin kirjaston siipi.

Islamin haaste

Kantilaisinta Rawlsissa on velvollisuusetiikkaan sisältyvä rationaalisen oikeudenmukaisuuden ihanne, a priori.

Rawlsille "poliittinen liberalismi" tarkoitti sitä, ettei hänen teoriansa eettisiä, puoluekantaisia tai uskonnollisia näkemyseroja sietävästä valtiosta ollut idealistinen haave, vaan tietyissä historian olosuhteissa luotava mahdollisuus.

Mahdollisen tekeminen todelliseksi edellytti kuitenkin Rawlsin keskeisiä käsitteitä, kuten "alkuasetelmaa" ja "tietämättömyyden verhoa", joissa kansalaiset tietoisesti riisuvat yltään sekä oman että jaetun historiansa. Näin he voivat kuvitella oikeudenmukaisuuden perussisällöt ilman heitä muutoin ohjaavia arvostuksia tai asemaa, kykyjä tai tavoitteita.

Ajatus on kiusallisen lähellä arkipäivän kiistoja, jotka meidän mielestämme kyllä päätyisivät yksimielisyyteen, mikäli vain vastapuoli suostuisi luopumaan omista ennakkoluuloistaan ja rupeaisi käyttäytymään järkevästi.

Toinen ongelma liittyy siihen, miten ajatuksia oikeudenmukaisuudesta voi ylipäänsä saavuttaa. Rawlsin edustaman moraaliteorian kriitikoille, kuten brittiläiselle Bernard Williamsille , ne ovat pikemminkin "alkuasetelmassa" torjuttujen intohimojen ja kokemusperäisten arvostusten tuotteita.

Tämän kannan mukaan Rawls itse asiassa hylkää järkevyyden ja sortuu silkkaan metaforaan, antiikista periytyvään korkeamman olemassaolon etsintään. Williamsille moraali ja oikeus perustuvat tavalliseen ja maalliseen, ei mihinkään ylimaalliseen näkökulmaan.

Rawlsin puolustukseksi on sanottava, ettei oikeudenmukaisuus enää Kansojen oikeudessa ole puhdasta yksimielisyyttä, vaan ristiriitoja sietävää tasapainoa.

Mutta näin filosofi vain väistää kritiikin, sillä hänen teoriansa ei etene vastaamaan siihen, miten paljon esimerkiksi suvaitsemattomuutta pitää suvaita. Se on aktuelli kysymys juuri nyt Euroopassa, kun islamiin uskova sanoo haluavansa dialogia länsimaisen demokratian kanssa, mutta ei suostu pitämään romaania, elokuvaa tai pilakuvaa puheenvuorona, vaan ilmoittaa ne loukkauksiksi.

Naisen paikka

Rawlsin moraaliteoria kuvaakin kehnosti tulenarkoja kriisejä, mutta se voi antaa jalostavan vaikutelman vaikkapa Tupo-neuvotteluista, joissa vihaisin osapuoli jakaa fatwojen sijaan vain lakkovaroituksia tai lehdistötiedotteen.

Tällöin sopijapuolten toiminta näyttää muodollisuudessaan seuraavan Rawlsin viitoittamaa järjen ja oikeuden polkua, mutta vain siksi, että juuri filosofin "alkuasetelmassaan" hylkäämät sosiaaliset ja historialliset sidokset pitävät taloudellisen kilpailutilanteen sivistyneenä.

Rawlsin isoin ongelma ei oikeastaan olekaan Kantin abstraktius, minkä seurauksena hän etsii arjesta puhdistettua moraalista näköalapaikkaa.

Ongelma on pikemminkin Kantin analyyttisyyteen verhottu välinpitämättömyys. Niinpä Rawlsin liberalismista nimenomaan puuttuu valtiolle ja lainsäädännölle myönnetty oikeus puuttua tiettyihin vallitseviin yhteiskuntarakenteisiin, mikäli filosofi otaksuu niiden kuuluvan yksilön perusvapauksiin.

Tällaisia ovat esimerkiksi uskonnonvapaus sekä yksityisyyden suoja, johon esimerkiksi sukupuolten väliset suhteet kuuluvat. Niinpä Rawls tuskin olisi hyväksynyt suomalaisen päivähoitolain poliittisia perusteita, jotka liittyvät sukupuolten tasa-arvoon, ja tuomitsisi jyrkästi pakolliset isyyslomat.

Ja todennäköisesti hän haukkuisi näillä kahdella perusteella myös Suomen luterilaisen kirkon, joka haluaa pakottaa kaikki pappinsa työskentelemään myös naispappien kanssa heidän omasta vakaumuksestaan huolimatta.

Tosin Rawls puhuu vain "esimerkiksi uskontoon perustuvasta työnjaosta perheessä", jolle "liberaalin oikeudenmukaisuuden on jätettävä tilaa", mikäli sen voi katsoa perustuvan "vapaaehtoisuuteen".

Niinpä hankalinta Rawlsin tulkitsemisessa ei olekaan se, mitä "kohtuullinen pluralismi", "primääri hyvä" tai muut filosofin omatekemät termit oikeasti tarkoittavat, vaan se mitä hän oikeastaan tarkoittaa "vapaaehtoisuudella"?

PUTTE WILHELMSSON

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.