TS Kirja

Aikamatkailua nuortenkirjallisuudessa

• Marja Luukkonen: Kivinen kello. Tammi 2007. 191 s. • Ritva Toivola: Aavelinnut. Tammi 2007. 127 s. • Finn Zetterholm: Lydian salaisuus. Matka maalausten taakse. Suomentanut Sanna Manninen. Otava 2007. 312 s.

Finn Zetterholmin nuortenromaanissa Lydian salaisuus päähenkilö muistelee isoisänsä kertomaa vanhaa kiinalaista tarinaa, jossa Li Po ajattelee nähneensä unta olevansa perhonen, kunnes tajuaa, että asian voi kääntää päälaelleen: onko hän sittenkin perhonen, joka näkee unta olevansa Li Po?

Samasta kiehtovasta ajassa matkustamisen ja itsestä irtautumisen ajatuksesta on kyse useammassakin nuortenromaanissa.

Ritva ToivolanAavelinnut kääntyy moderniksi kauhutarinaksi, kun enonsa luona saaressa kesää viettävä Topi-poika alkaa nähdä salaperäisesti ilmestyviä ja katoavia mustia lintuja. Edes kameran linssi ei aavemaisia lentäjiä pysty tallentamaan, mutta Topille ne ovat täyttä totta ja tuntuvat liittyvän niin ikään oudosti sumussa liikkuvaan alukseen.

Toivola osaa luoda jännittävän ja painajaismaisen ilmapiirin, jonka luulisi viihdyttävän harvemminkin kirjoihin tarttuvia nuoria. Sitä paitsi Aavelinnut on ihan kelvollinen kummitusjuttu.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Fantasioistaan kiitelty ja palkittukin Marja Luukkonen on jälleen luonut nuortenromaaninsa pohjaksi yllätyksellisen kuvion. Kivinen kello kertoo 13-vuotiaasta Mallasta, joka eksyy kesämökkireissulla metsään putkahtaakseen jälleen ihmisten ilmoille 30 vuotta myöhemmin. Aikahyppäyksen tehneellä tytöllä onkin runsaasti ihmeteltävää 2000-luvun touhuissa, mutta myös paljon surua ja murhetta. Isän ja äidin avioero sekä uusivanha pikkuveli ja tämän kehitysvammaisuus eivät ole helppoja paloja purtaviksi. Lisäksi Mallaa kaihertaa kaipuu takaisin menneisyyteen ja omaan aikaan.

Kivinen kello on ajatusrakennelmana hieno, mutta sävyltään kovin surumielinen kirja. 1970-luvun näkökulmasta nykyaika näyttää kovasti julmalta ja yksinäiseltä, eikä ihmisten välisiä sotkuja niin vain korjata edes nuortenromaaneissa. Hupia juoneen tuo Marjan välittömästi hyväksyvä vanhapoika Aulis, joka on jo vuosia tiennyt, millainen maailmanlaajuinen kaksoisolentoihin liittyvä salaliitto pyörii filmitähtibisneksen ympärillä.

Ruotsalaisen Finn Zetterholmin kirjaa Lydian salaisuus on komeasti verrattu klassikoksi muodostuneeseen Sofian maailmaan , vaikka minun mielestäni yhtäläisyydet liittyvät lähinnä pintaan ja aikamatkustuksen ideaan. Sinänsä Lydian salaisuus on kyllä hyvin keksitty tarina tytöstä, jolla on maagiset kädet.

Koskettamalla valitsemaansa taulua 12-vuotias Lydia pystyy siirtymään kuvassa olevaan tilanteeseen sen maalaushetkenä. 2000-luvun Tukholmasta kotoisin oleva tyttö tutustuukin ihmeellisen kykynsä avulla merkittäviin taiteilijoihin ja taidekaupunkeihin aina 1600-luvun Hollannista ja Espanjan hovista viime vuosisadan surrealistisiin hetkiin Salvador Dalín seurassa.

Niin kutkuttava kuin lähtöajatus onkin, Zetterholm ei tunnu saavan kaikkea irti ideastaan. Taiteilijat jäävät melko kaavamaisiksi persooniksi, mutta onneksi rakkaus maalaustaiteeseen loistaa selkeänä johtotähtenä kertomuksen yllä.

MARI VIERTOLA