Aistikasta liikettä
säkeitä pitkin

Sinikka Vuola: Orkesteri jota emme kuule. Tammi 2007. 69 s.

Sinikka Vuolan esikoisrunokokoelma Orkesteri jota emme kuule on muotoon prässätty kokonaisuus, jossa säkeiden visuaalisella sommittelulla on tähdellinen rooli kielen rinnalla. Sisällön ja muodon yhteensoitto on tyylikästä työtä.

Runoilija sovittaa neliönmuotoisille sivuille milloin proosarunoa, milloin parisäkeitä tai säkeenylityksiä korostavia porrastettuja rivejä. Kuuteen osastoon jäsennelty kokoelma rytmittyy myös kunkin osaston epilogirunoilla, välipäätöksillä, jotka virittävät alkusoiton aina seuraavalle jaksolle.

Elimistön kulkureittejä

Musiikki, ja miksei muutkin taiteenlajit, on aistien valtakunta, johon teksti kurkottaa. "Aikamme vilahti instrumentin läpi": soimisen hetki tässä ja nyt on samalla ikuinen, loppumaton. Kirjan metalyyrinen avausruno ottaa kantaakseen barokkiset "sanalaahukset", joista "laskos laskokselta lauseet / räpiköivät esiin (...)." Kun näissä runoissa puhutaan taiteesta, tarkoitetaan esteet ylittävää kokemista ja elämyksellisyyttä - aluetta, jonne ei pääse tai päästetä käsiksi totunnaisin välinein. Omaehtoisella vyöhykkeellä sisäiset näköalat ratkaisevat: "Satakieli ei opi laulamaan, / se laulaa vaan."

Rajapinta sisäisen ja ulkoisen välillä on Vuolan pääteemoja. Naisen ruumiiseen vertautuva "sellonaaras" vuodattaa musiikkia, ja sanatasolla tuntemukset paikantuvat ruumiinonkaloihin ja sisäelimiin, kylmiin sormiin ja rahiseviin keuhkoputkiin. Elimistön kulkureitit ovat ihonalaisia verkostoja, joissa henkilökohtaista reviiriä voi säädellä vaikkapa sisään- ja uloshengityksen voimakkuudella. Jos hengitys ei kulje, myös lauluääni salpautuu.

Öljy ja vesi

Kuvaannollisia sävelaskeleita, joiden välillä runoilija ottaa mittaa, ovat myös tietoisen ja tiedostamattoman - tai sanoittumattoman, kieltä edeltävän - kosketuskohdat. "Oikeaa" musiikkia voivat lähetä myös "havina", "kahina" tai "nyyhkytys"; satakielen, kyyhkysen tai muiden kokoelmassa mainittujen lintujen äänet. Myös ihmisten väliset etäisyydet ovat pitkiä, saavuttamattomiakin. Eristysaineeksi käyvät "kuoret", "nahkat" ja kasukat", "käärepaperit" ja "taljat", joiden alle ihminen kätkeytyy tai viimein kuoriutuu ulos.

Osastossa "Omaan tahtiin" vastavuoroisuutta hakevaan eroottiseen suhteeseen asettautuminen on monimutkaista: "Läikymme vastakkain / kaiken aikaa: kaksi ääntä ei mene tasan, jo seuraava sävel, / puoliaskel poispäin / Kun avaamme / suumme, äänemme / hylkivät toisiaan, öljy ja vesi".

Valta katsoa, valta sulkea silmät

Näköaistin ylivalta kulttuurissamme saa osakseen epäilyjä. Näemme valikoiden, mitä haluamme, ja loppu jää pimeyteen. "Nuottiviivoitetussa häkissä", viimeisessä osastossa, valta toisaalta katsoa ja toisaalta oikeus sulkea silmät sokaisevalta valolta, näyttäytyy yhtenä valinnanvapauden ja - vastuuvapauden - muotona. Myös Henrika Ringbom on pohtinut runoissaan näkemisen suhdetta valtaan ja tekoihin, ehkä myös taiteilijan työhön. Tuskin on sattumaa, että Vuolan esikoisrunot on nimenomaan luettava, siis nähtävä eikä esimerkiksi kuultava ääneen lausuttuina, koska niiden painoasulla on oma tehtävänsä harkitun moniäänisessä kokonaisuudessa.

Pimeys ja valo, pois kääntyminen ja vastaanottaminen, vuorottelevat "Nahanvaihtaja"-osastossa. Vuodenajat itävät runoissa sisäkkäisesti toinen toisistaan. Koska musiikki on kantava motiivi, mieleen tulevat tietysti VivaldinVuodenajat . Sinänsä taidokkaat runot tuntuvat hieman ylimääräisiltä muutenkin rikkaassa kokoelmassa. Ilman niitä kokonaisuus virtaisi vielä vapaammin.

TAINA RATIA

TS/Kari Sarkkinen<br />Sinikka Vuolan esikoiskokoelmassa sisältö ja muoto soivat tyylikkäästi yhteen.
TS/Kari Sarkkinen
Sinikka Vuolan esikoiskokoelmassa sisältö ja muoto soivat tyylikkäästi yhteen.
TS/Otava/Irmeli Jung<br />Vesa Haapalan esikoisteos vaatii historiatietoutta.
TS/Otava/Irmeli Jung
Vesa Haapalan esikoisteos vaatii historiatietoutta.
TS/
TS/
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.