Yksi juna - monta asemaa

Antti Tuuri: Suuri asejuna Pietarista. Kustannus HD 2006. 203 s.

Antti Tuuri on tarttunut vuodelta 1918 unohduksiin jääneeseen tapahtumaan, suureen aseidenkuljetusoperaatioon Venäjältä Suomeen. On ihme, että vain parin sukupolven takaisesta Suomesta yhä löytyy suuren aseidenkuljetuksen kaltaisia dramaattisia tapahtumia. Tutkijaninto, sinnikkyys ja onnelliset sattumat saattavat joskus nostaa esiin uusia asioita.

Suureksi asejunaksi ristitty juna teki vaivalloisen ja vaarallisen matkansa Pietarista Viipurin ja Kouvolan kautta Helsinkiin ja sieltä Tampereelle. Venäjällä vallankumous "oli jo vallan työväelle saanut otetuksi", joten Lenin saattoi tukea aseellisesti itäisen naapurin työväkeä. Hänen luvallaan lastattiin Petropavlovskin linnakkeesta junaan viisitoistatuhatta kivääriä, kaksi miljoonaa kiväärin patruunaa, kaksikymmentä kuularuiskua patruunoineen ja patruunavöineen, kolme tykkiä, niihin kuusi junavaunullista ammuksia ja pari panssariautoa.

Juna lähti matkaan Pietarista 27.1.1918 tavoitteena viedä aselasti Suomen punaiselle työväestölle. Junasta vastasivat Rahjan veljekset Eino ja Jukka.

Vapaus kiskoilla

Suuri asejuna matkasi 90 vuotta sitten kovin erilaisessa Suomessa kuin nyt. Tuurin Eino Rahja on sankari, mies joka tekee sen mitä miehen pitää. "Sen verran tiukan näköinen mies minä olin, että akat ja kakarat väistyivät hankeen, kun tultiin vastakkain, ja sivuun väistyivät miehetkin nähdessään punaisen nauhan hihassani ja pistoolikotelon vyölläni."

Jukka Rahjalla ei ole Einon auktoriteettia ja hän äkseeraakin "saatanoitaan ja peukuleitaan" huutamalla. Jukka on asejunan komentaja, mutta haavoittuu molempiin jalkoihinsa jo ensimmäisessä taistelussa Kämärän asemalla ja jää Viipuriin sairaalaan. Eino tuo junan Suomeen. Eino Rahja on syystä huolissaan Suomen punaisten tilanteesta.

Juna etenee hitaasti asemalta toiselle varmistellen edessä olevan radan turvallisuutta. Salasanoja vaihdetaan ja kuulumisia välitetään puhelimitse huhun ja toden sekavana vyyhtenä. Vallankumous on jo julistettu Helsingissä, mutta punaisten joukot ovat lähes aseettomia. Lahtaripataljoonat sabotoivat junan kulkua, vaikka punakaartin miehiä on uskomusten mukaan radanvarret täynnä Terijoelta Tampereelle.

Junan saattajat, Viipurin naisplutoonaa lukuun ottamatta, ovat mukana tajuamatta tilanteen vakavuutta. Mutta Eino Rahja tajuaa. Hän on sekä idealisti että käytännön mies. Hän kokee kuljettavansa vapautta Suomen työläisille ja toivoisi kansanvaltuuskunnan johtajilta, Otto-Wille Kuusiselta ja muilta realistisempaa otetta: "Ei sotaa julistuksilla voiteta!" Historiallisia henkilöitä vilahtelee kirjan sivuilla paljon. "Säkättävällä murteella" puhuva Turun kaartin päällikkö Tuomas Hyrskymurto heistä herkullisimmin luonnehdittuna.

Rahjan veljekset

Pietarinsuomalaiset Rahjan veljekset Eino (1885-1936), Jukka (1887-1920) ja Jaakko (1872-1926) ovat historiallisia henkilöitä. He onnistuivat siinä missä järjestyskaartin ylipäällikkö Ali Aaltonen oli epäonnistunut: aselasti saatiin lastattua junaan, juna pääsi lähtemään ja saapui lopulta perille. Nuorin veli Jaakko matkasi toiseen suuntaan, Siperiaan, hakemaan Suomen työväelle leipäviljaa. Veljesten elämä olisi varmaan monenkin tarinan arvoinen, olihan esim. Eino Rahja Leninin henkilökohtainen turvamies ja siten monessa mukana.

Tuurin kirjoja on filmattu aikaisemminkin, ja myös Suuri asejuna Pietarista -kirjan pohjalta tehdään elokuva. Kaikki suuren draaman ainekset ovatkin koossa.

Fiktiota, faktiota

Kun historiaa kuvitetaan fiktion avulla, syntyy tavallaan uutta historiaa, "näin olisi voinut tapahtua" -historiaa. Esimerkiksi Asko Sahlbergin Tammilehto (2004) ja Leena Landerin Käsky (2003) ovat kuvittaneet kansalaissodan aikaa vapaasti yksittäisten tapahtumien ja henkilöiden tajunnan kautta.

Näihin verrattuna Tuurin pieni kiinteä romaani on paljon eksaktimpi, hyvin lähellä faktaa. Matkan vaiheet pienistä yksittäisistä tapahtumista isompiin kuvioihin ovat kooste tutkittua tietoa ja eläytymistä matkan vaiheisiin. Tällä tavoin rakennettu aikalaistilanne ja Eino Rahjan muotokuva ovat elävää tekstiä.

Vaivattomasti soljuva dialogi ironisine ja sarkastisine pikku lausahduksineen, koko lakonisen toteava tyyli ovat nautittavaa luettavaa, kaunokirjallisuutta ja faktaa, faktiota.

Merja Marjamäki

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.