Vampyyriromaani ikuisen nuoruuden kauhusta

Amerikkalainen S. E. Hinton loi maineensa 1970-luvulla sympaattisilla nuorisoromaaneilla. Teokset käännettiin pian muillekin kielille ja niiden perässä seurasi maineikkaita filmatisointeja, Francis Coppolan tulkinnat kirjoista Outsiders ja Taistelukala .

Hintonin jengikuvaukset ovat olleet monille suomalaisillekin pojille ainoita kirjoja, jotka ovat menneet suojauksen lävitse, niin kuin Kari Hotakainen sanoisi. Kirjailijan paljastuminen naispuoliseksi on ollut poikalukijoille yhtä iso järkytys kuin J. K. Rowlingin tai Robin Hobbin tapaukset nykyiselle sukupolvelle.

Mutta vieläkin isompi yllätys oli tulossa. Kun Hinton julkaisi 1990-luvulla enää pari lastenkirjaa, hän vuonna 2004 palasi pitkään proosaan aikuistenromaanilla.

Tuloksena oli tänä syksynä suomeksi ilmestynyt Vampyyrin palvelija .

Nimensä mukaisesti kyseessä on vampyyri- ja merimiestarinan oireellisimpia piirteitä lainaava kauhukertomus. Nuorisokirjoissa Hinton rakensi yhtenäistä kuvaa kotiseudustaan Oklahomasta, mutta nyt tarina hyppelehtii muistoihin ja maailmalle, tosin romaanin näkökulmaan ja lajityypin konventioihin sopivasti.

Hinton käyttää vampyyritarinaa omiin tarkoitusperiinsä. Hänen päähenkilönsä on nuorisokirjoistakin tuttu koditon hahmo, mailla ja merillä kuljeksiva Jamie, jolla on runsaasti lahjoja ja kätkettyä sielukkuutta. Vampyyrin uhriksi joutuessaan Jamiesta tulee paitsi sukupolvensa myös ihmislajin ulkopuolinen, kaksin verroin synkän sivullinen hahmo.

Itse vampyyri on romaanissa tahattoman koominen ja naiivisti kuvattu peto. Jamien vuodet merimiehenä ja salakuljettajana eivät ole juurikaan kiinnostavampia, niin eksoottisissa paikoissa kuin hän reissaakin.

Kiinnostava tämä kirja on siihen nähden, miten nuorisoromaanien varovaiset ystävyyssuhteet käsitellään nyt suorasukaisesti. Viimeinkin Hinton voi kuvata vapautuneesti nuorten miesten eroottista ja romanttista ystävyyttä, kun tapahtumapaikkana on yksinäinen laiva tai kartanonloukko.

Tapahtumiin ja dialogiin painottuva, elokuvamaisen pintapuolinen romaani tuskin olisi saanut suomennosta, jollei takana olisi S.E. Hintonin maine. Aikuisten romaaniksi luokiteltu teos kulunee lähinnä nuorison käsissä.

Jos hirviön eroottisuus ja hahmoon liittyvä seksuaalinen monitulkintaisuus kiinnostavat osana modernia kauhutarinaa, nuori lukija löytää aiheesta kyllä fiksumpiakin versioita, esimerkiksi Anne Ricen ja Angela Carterin suomennetuista teoksista.

MARKKU SOIKKELI

• S. E. Hinton: Vampyyrin palvelija , suom. Lotta Sonninen. Otava 2006. 234 s.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.