Muistot kiskovat

Jugoslaviassa syntynyt, kymmenenvuotiaasta Ranskassa asunut Enki Bilal (s. 1951) on sulauttanut sarjakuvissaan omintakeisesti historiaa, politiikkaa ja fantasiaa 1970-luvun lopulta lähtien. Teoksissa ei ole tarjottu absoluuttista totuutta, vain loputtomasti subjektiivisia näkökulmia ja ihmiskohtaloita niiden takana.

Tapaamme Pariisissa on Hirviötetralogiaksi nimetyn albumisarjan kolmas osa. Aiemmissa niteissä Hirviön uni ja 32. joulukuuta on matkattu 20 vuoden päähän tästä päivästä.

Balkanilta käynnistyneet vääjäämättömät tapahtumat ovat vyöryneet Euroopasta yli maanpiirin sillä seurauksella, että totalitarismi sekä uskonnon ja jalkapallon liitto vallitsevat kaikkialla.

Nike Hatzfeld, Amir Fazlagic ja Leyla Mirkovic jäljittävät toisiaan maailmassa, joka tuo pelottavasti mieleen Blade Runnerin infrastruktuurin ja Laibachin musiikkivideot. Taustalla vaanivien pahojen voimien, vinksahtaneiden maisemien ja ihmisten androidikopioiden kentässä mikään ei ole sitä, miltä näyttää.

Vaikka unenomaisessa nykyhetkessäkin olisi haastetta kerrakseen, kolmikkoa jäytävät traumaattiset kokemukset piiritetyssä Sarajevossa. Muistojen pysyvyys haihduttaa eron menneisyyden ja nykyisyyden väliltä ja ystävysten epätoivoiselta tuntuva vaellus jatkuu ilman takeita kohtaamisesta.

Sekavaa? Kyllä, mutta samalla addiktoivaa. Pariisiin lähinnä otsikostaan kiinnittyvässä seikkailussa tarina jää taka-alalle Bilalin keskittyessä mentaalisten prosessien kuvaamiseen. Tajunnanvirrassa keskiöön nousee Bilalin taidokkaasti luoma lumetodellisuus. Graafisesti näyttävä piirrosjälki ja murrettu väriskaala verenpunaisine aksentteineen loihtivat väkeviä kontrasteja kerronnantasoloikkiin.

Fantasiahahmojen kautta Bilal purkaa tuntojaan vanhan kotimaansa hajoamisesta. Tulevaisuuteen etäännytetty lähihistoria ei menetä koskettavuuttaan. Päinvastoin. Keskushenkilöissä ja heidän kokemuksissaan tihentyvät vuosisataiset etniset ristiriidat, epäinhimillinen julmuus ja sammumaton vallanjano.

Samalla Bilal osoittaa, miten yksin ihminen on kasvottomien järjestelmien armoilla. Selvittämättömästä historiasta tulee taakka, joka kiskoo menneisyyteen ja hukuttaa inhimillisyyden. Varastaako se samalla tulevaisuuden, nähdään tetralogian päätösosassa.

MATTI KOMULAINEN

• Enki Bilal: Tapaamme Pariisissa - Kolmas näytös . Suom. Juhani Tolvanen. Tammi 2006. 70 s.

TS/
TS/
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.