Fantasia ei pura kirjailijamyyttiä

Vanhempiensa luona asuva äidinkielen opettajan sijainen ei tunnu erityisen jännittävältä päähenkilöltä. Pasi Ilmari Jääskeläinen on kuitenkin ottanut riskin romaanissaan Lumikko ja yhdeksän muuta , jossa mielikuvituksellinen tarina kerrotaan Ella Milanan, tunnollisen vanhapiikaopettajan silmin.

Pinnalta katsoen Lumikko ja yhdeksän muuta on fantasiakertomus katoamismysteeristä ja salaisuuden selvittämisestä, jossa salapoliisin roolissa on kirjallisuudentutkija, mutta pohjimmiltaan kirja on allegoria kirjoittajakoulutuksesta.

Se sopii hyvin jyväskyläläisen Atena-kustantamon julkaisuohjelmaan, sillä Jyväskylässä on tällä hetkellä parhaat mahdollisuudet Suomessa opiskella luovaa kirjoittamista.

Kirjailijamyytin pyörittelyä

Valitettavasti se, mitä kirjalta odotin, eli uudenlaista kirjailijamyytin käsittelyä, jäi puuttumaan.

Kirja toki pyörittelee myyttiä monenlaisiin asentoihin ja kertoo kirjailijantyön arkipäivästä fantasian muodossa paljon sellaista, mitä kirjailijaelämäkerrat eivät tavoita, mutta loppujen lopuksi kirjailijan persoonan ympärillä pyörivä henkilökultti pysyy koskemattomana. Se on nykyisen henkilöityvän ja medioituvan kirjallisuuden keskellä sääli.

Laura Lumikko on kuuluisa lastenkirjailija, joka asuu Jäniksenselän pikkukaupungissa, eräänlaisessa suomalaisen kirjallisuushistorian Macondossa.

Etäisenä pysyttelevän kirjailijattaren luomat Otuksela-kirjat ovat painaneet pysyvän leiman jäniksenselkäläisten elämään: paikkakuntalaisten arkipäivää ovat taruolentojen patsaat, muuntuvat kirjaston kirjat ja mytologiset kartoitukset.

Kirjoittajayhdistyksen kymmenes jäsen

Vielä enemmän Jäniksenselkää on kuitenkin muovannut Laura Lumikon perustama kirjoittajayhdistys, jonka jäsenistä, yhdeksästä lapsesta, Lumikko on kouluttanut menestyviä kirjailijoita. Tämän seuran historiaa Ella Milana ryhtyy kirjallisuustieteellisen tutkimuksen nimissä kaivelemaan tultuaan valituksi seuran kymmenenneksi jäseneksi ja saatuaan samalla aseekseen salaperäisen Pelin, jonka avulla hän pääsee käsiksi seuran salaisuuksiin.

Ella Milana on harvinaisen tyyni ja yllätyksetön romaanihenkilö, jonka suurin tragedia paljastetaan jo alkusivuilla. Hän ei kehitä edes sanottavia kirjoittamispaineita tultuaan nostetuksi samalle jalustalle yhdeksän arvostetun kirjailijan kanssa. Ehkä juuri siksi hänen tarinassaan on vaikea nähdä samaa ajattomuutta kuin Mestarin ja Margaritan, vaikka takakannen vertaus Mihail Bulgakoviin muuten tuntuukin oikeutetulta.

Lumikko ja yhdeksän muuta jättää jännittävimmät juonenkäänteet vaille ratkaisua.

Niille, jotka jaksavat jäädä miettimään pahaenteisen rottakeisarin merkitystä eivätkä ärsyynny selittämättömiksi jäävistä yliluonnollisuuksista, kirja myös antaa paljon. Lumikko ja yhdeksän muuta on ilahduttavan hidas kirja, joka jää mieleen resonoimaan.

TERHI HANNULA

• Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta . Atena 2006. 322 s.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.