Tunnustamisen tarve

Ei ole suurikaan ihme, että lukiolaiset valitsivat Maarit Verrosen edellisen kirjan Nuori Aleksis -palkinnon saajaksi.

Tietyssä iässä kirjallisuudelta ei vielä ole alettu vaatia suuria tyylin hienouksia, vaan kerronnan pitää olla yksinkertaista ja selkeää silloinkin, kun itse asia on kiehtovasti hämärä ja monimutkainen. Toinen vetonaula on varmasti ollut Verrosen viileä kekseliäisyys, kaikki odottamaton, outo ja fantastinen.

Myös Verrosen uusi romaani Osallisuuden tunto täyttää monet samoista odotuksista, mutta samalla se sisältää kaikki samat heikkoudet.

Varasto, josta Verronen täydentää kapeaa ja muodollista yleiskielen ilmaisuaan, ei tälläkään kertaa sisällä suomen kielen kauneimpia sanoja tai sanontoja. Itse asiassa "höhlään", "hönttiin", "hoksaamiseen" tai "keljuiluun" muistelen sanataiteessa törmänneeni joskus viimeksi Viisikko-ikäisenä.

Hiomaton kielitaju

Hiomaton, ehkä jopa kypsymätön kielitaju voi tietysti olla myös kirjallisen persoonan osa ja tapahtumamiljöön luonteva elementti. Verronen onkin parhaimmillaan lyhyessä mitassa ja mekaanisissa tapahtumaketjuissa, joihin Enid Blytonin ja mikroaaltouunin käyttöohjeen keinovarat mainiosti riittävät.

  Huonompaa jälkeä syntyy, kun mittakaava suurenee, eikä pelkkä kaaviomainen hahmotus ja teoreettinen aihe enää riitä ylläpitämään kokonaisuuden kiinnostavuutta.

Osallisuuden tunto kertoo yhteiskuntatieteilijä Sallasta, jonka syysseminaari pidetään yllättäen samassa entisessä orpokodissa, jossa Salla varttui.

Aika oli kovaa, lapsia laiminlyötiin tai he kiusasivat toisiaan, eikä kiltin Sallan vaikutus muiden kohtaloihin ollut lopulta aivan niin vähäinen kuin romanin aluksi voisi kuvitella.

Tavallisen pahanteon lisäksi orpokodin menneisyydestä paljastuu rikoksia ja melkoinen määrä kuolemaa, jotka herättävät kysymyksiä vastuusta ja syyllisyydestä. Niitä Salla on voinut tähän asti paeta tutkijan ammattietiikkaan, jossa objektiivisuus on hyve ja liiallinen osallistuminen ja eläytyminen aina virhe.

Ylivoimainen aihe

Romaanin jännite kasvaa, tai ainakin yrittää kasvaa tunnottomuudesta ja tunnustamisen tarpeesta. Rikos ja sitä seuraava poliisikuulustelu voivat olla eräänlainen irvokas läheisyyden kaipuun muoto, Verronen vihjaa viimeistään siinä vaiheessa, kun vanha Bodomin kolmoissurma nousee Sallan silmäilemiin otsikoihin.

Sallan ja hänen salaisuuksiensa edellyttämän psyykkisen viileyden Verronen myös taitaa, mutta toisinaan kerronnan sordiino tuntuu olevan päällä aivan väärissäkin kohdissa. Kuten silloin kun Sallan poikaystävän osallistumista terroristien koulutusleirille luonnehditaan sanoilla "muuan nuoruuden hölmöily".

Aluksi tällainen huumori voi tuntua laskelmoidulta ja absurdilta, mutta ajan mittaan se alkaa vaikuttaa yhä enemmän tahattomalta.

Ehkä Osallisuuden tunnon suurin ongelma onkin se, että valittu aihe on Verroselle yksinkertaisesti ylivoimainen. Tai ehkä sittenkin se, että romaaniksi venytettynä siinä on liikaa pelikortin syvyydeltä hahmottuja sivuhenkilöitä ja turhaa tietoa heidän laktoosi-intoleranssistaan tai atooppisesta ihottumastaan. Lopulta mikään määrää ruumiita ja muita yllätyksiä ei riitä kääntämään huomiota pois Verrosen kerronnan lausuntomaisesta kömpelyydestä.

PUTTE WILHELMSSON

• Maarit Verronen: Osallisuuden tunto . Tammi 2006. 211 s.

TS/Timo Jerkku<br />Maarit Verronen on parhaimmillaan lyhyessä mitassa ja mekaanisissa tapahtumaketjuissa.
TS/Timo Jerkku
Maarit Verronen on parhaimmillaan lyhyessä mitassa ja mekaanisissa tapahtumaketjuissa.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.