TS Kirja

Kootut kertomukset ensi kertaa suomeksi

TS/<br />Maineestaan huolimatta Edgar Allan Poe ei ollut ensisijaisesti kauhukirjailija.
TS/
Maineestaan huolimatta Edgar Allan Poe ei ollut ensisijaisesti kauhukirjailija.

Edgar Allan Poen (1809-1849) on sanottu olleen monta ensimmäistä: ensimmäinen kauhukirjailija, ensimmäinen amerikkalainen kirjailija, ensimmäinen rikoskirjailija. Monet ovat nähneet hänessä myös ensimmäisen tieteiskirjailijan.

Näkemyksen oikeellisuuden voi nyt tarkistaa Teoksen julkaisemasta Edgar Allan Poen koottujen kertomusten yhteisniteestä. Kovin helpoksi tehtävää ei voi sanoa, sillä kirjassa on pelkästään Poen novelleja liki tuhannen sivun verran. Lisäksi tulevat päälle suomentajat esipuhe, selitykset ja jälkisanat.

Ensimmäiseksi kirjaa lukiessaan huomaa, että maineestaan huolimatta Poe ei ollut ensisijaisesti kauhukirjailija. Kauhutarinat muodostavat hänen 66 kertomuksen tuotannostaan vain puolet. Pieni osa on rikoskertomuksia, pieni osa on lähellä esseismiä, loput tarinat ovat huumoria, joka ei naurata. On vaikea sanoa, naurattiko se ketään 1800-luvullakaan - ainakaan näitä tarinoita ei ole kovin usein pantu kirjan kansiin. Osa saadaan suomeksi nyt ensimmäistä kertaa.

Poen maine yksinomaisena kauhukirjailijana on oikeutettu, sillä kauhukirjailijana hän on parhaimmillaan. Sellaiset tarinat kuin William Wilson ja Kuilu ja heiluri ovat edelleen hyytäviä. Lisäksi William Wilsonin monitulkintaisuus tekee siitä huomattavan nykyaikaisen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Postmoderni Poe

Poen rasittavat humoreskitkin voivat tosin vedota nykylukijoihin. Niissä Poe osoittaa sellaista hämärää oppineisuutta ja villiä intoa alluusioon, että hän voi jonkun mielestä vaikuttaa kiinnostavan postmodernilta (tai ehkä esipostmodernilta tai postpostmodernilta).

Poe ei tässäkään kuitenkaan ollut millään tavalla poikkeuksellinen 1800-luvun puolenvälin kirjailija, vaan lähinnä hänet kannattaa nähdä Baudelairen (johon hän vaikutti suuresti) ja vaikkapa Gérard de Nervalin aikalaisena.

Poen kieli ja oppineisuus vaikuttavat 2000-luvun alun lukijasta fantasialta, ja on aivan varma, että jos joku kirjoittaisi nämä novellit nyt, häntä tervehdittäisiin raikkaana tuulahduksena ja häntä sovitettaisiin uusiin kirjallisiin virtauksiin, kuten vaikkapa uuskummaan eli new weirdiin.

Raikas Poe voisi olla siksi, että hänen tuotannossaan valheella ja huijauksella on keskeinen sija - tämän taas voi nähdä kyseenalaistavan tekijyyden. Huijaus on esimerkiksi Ilmapalloankka , joka myös ottaa lähtökohdakseen aidon ajan lehdissä nähdyn huijauksen. Science fiction -kirjailija ja kriitikko Thomas Disch onkin pitänyt tieteiskirjallisuutta keskeisesti amerikkalaisena kirjallisuutena, koska Yhdysvallat on valehtelijoiden ja huijareiden kansakunta. Jossei muuta, niin ainakin Poe oli yksi ensimmäisiä amerikkalaisen kirjallisuuden huijareita - häntä seurasivat Mark Twain, Ambrose Bierce ja lukemattomat muut kirjailijat.

Taidetta huijauksesta ja tekijän häivytyksestä teki argentiinalainen Jorge Luis Borges, jota Poen allusoriset pilat usein muistuttavat.

Falskius vaarana

Kääntöpuoli Poen huijauksissa on se, että usein hänen vakavissakin kertomuksissaan on hitunen falskiutta. Näin varsinkin ajan tieteessä ja filosofiassa liikkuvissa tarinoissa, kuten vaikkapa Sanojen voimassa , josta ei tiedä, onko se silkkaa fuulaa vai vakavastiotettavaa keskustelua.

Jaana Kaparin suomennos on usein parempi kuin Poen tekstit - tarkkuus tyylin löytämisessä on ihailtavaa. Kaikista Poe-käännöksistä tämän toivoisi tulevan standardiksi.

Kirja on muuten erinomaisesti toimitettu, mutta siitä ei löydy tietoa siitä, missä ja milloin novellit ovat alun perin ilmestyneet. Kirjan ulkoasu on harkittu, mutta siitä tulevat silti mieleen muinaiset Petroskoissa painetut suomenkieliset kirjat, ohutta paperia myöten.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vielä kun joku kääntäisi Poen ainoan romaanin, teoksen The Narrative of Arthur Gordon Pym . Valtameren salaisuus -nimellä kirja on julkaistu suomeksi viimeksi 1915.

Juri Nummelin

• Edgar Allan Poe: Kootut kertomukset . Suom. Jaana Kapari. Teos 2006. 1028 s.